Luin kateusaiheisen postauksen juuri avatraining -blogista. Tekstissä pohdittiin eritoten naisten välistä kateutta ja siitä seuraavaa typerää laumakäyttäytymistä, näin tiivistettynä. Olen myöskin pohtinut tätä aihetta ja joskus huomannut itsenikin syyllistyvän typerään käyttäytymiseen tai ainakin ajattelutasolla toimimiseen, vaikka yritän sitä hillitä. Myönnätkö sinä itsellesi olevasi kateellinen, edes joskus?
Tunnista ja tunnusta
Kateus itsessään, on tunne missä muutkin tunteet ovat. Käyttäytymisesi puolestaan heijastuu toisista ihmisistä, niin kuin itse käyttäydyt. Omiin ajatuksiisi voit myös vaikuttaa. Olen kirjoittanutkin aiemmin postauksen positiivisesta itserakkaudesta, artikkelin löydät täältä. Ajatellaampa vaikka alkoholismia tai muita riippuvuuksia; sairaudesta parantuakseen on ensin myönnettävä itselleen, olevansa riippuvainen ja vasta sitten on mahdollista parantua.
Voit muuttaa kateuden kierteen suunnan, kun ensin tunnistat ja tunnistat itsellesi, että toiminnassasi on kehittämisen vara.
Asioiden ja tunteiden havainnoiminen on yleensä hankalin vaihe, koska emme hevillä tahdo myöntää, että itsessämme olisi jotain virheitä. Samaan aikaan voimme katsoa peiliin ja nähdä kasapäin ulkoisia asioita, joita haluamme parantaa. Katsomme lehtiä, mainoksia ja toisia ihmisiä kadulla, kuinka heillä on litteämpi vatsa, kiinteämpi peppu tai uudemmat lenkkarit. Olemme kateellisia toisen hyvästä, hiljaa sanomatta sanaakaan tai pyrkien loukkaamaan toinen maanrakoseen. Olemme kateellisia, sanomme tai ajattelemme rumasti ja saamme aikaan negatiivisuuden kierteen. On syntynyt kateuden kolmiodraama.
Kuinka kääntää kelkka?
Seuraavan kerran, kun havaitset ajattelevasi toisen omaavan jotain, mitä itse tahtoisit, myönnä se itsellesi. Avaa sanainen arkkusi, mutta sen sijaan, että lyttäisit toista, kehu häntä ja kerro avoimesti; ”vitsit että sulla on hienot kengät, juuri noita olen itsekin halunnut!” Tai kehu hänen tekemää kovaa työtä vartalonsa eteen, kehu jos hän on onnistunut lopettamaan tupakoinnin, vaikket itse olisi siihen pystynyt. Kehuminen on asia, joka myös voi olla hankala sanoa ääneen, mutta siihen voi myös totuttaa itseään. Ja voi että sitä tunnetta, kun saatkin kehullasi toisen mielen pilviin! Samalla itseltäsi tippuu taakka harteilta, kun avoimesti myönnät että; ”sinulla on juuri se, mitä minäkin toivon saavuttavani.”
Kohti unelmaa
Tunnista, tunnusta ja toimi. Siinä vaiheessa kun olet kääntänyt kateuden ja katkeruuden positiiviseksi palautteeksi, voit huomata, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ehkä kaverisi auttaa sinua eteenpäin, jakamalla vaikka treenineuvoja tai tsemppaamalla. Ehkä saat ventovieraalta vastaukseksi sympaattisen hymyn? Voi myös olla mahdollista, että tämä vieras ei ole vielä saavuttanut sinun ”tasoasi” ja sättii avualiasta toimintaasi, mutta älä silti luovu hyvistä läytöstavoistasi, sillä ei ole syytä palata lähtötilanteeseen. Ohdakkeesta on turha tarrata piikkejä persaukseen, usein pätee karman laki ja paha saa kuin saakin palkkansa. Ole ystävä toiselle ja anna hänen olla ystävä sinulle, vaikka kyse olisi täysin vieraasta henkilöstä. Emme koskaan näe verhon taakse ja ennen kuin tiedämme mitä sieltä paljastuu, on raukkamaista ja kerrassaan ala-arvoista arvostella yksipuolisen kuvan perusteella.
Olen päättänyt pyrkiä kertomaan toisille hyviä asioita enemmän, kehumaan puolisoani, ystäviäni ja vieraita. Olen päättänyt olla avoimempi itselleni sekä muille, vaikka se vaatii totuttelua. Kokeile sinäkin ja laitetaan yhdessä positiivinen energia kiertämään! ?
