Vegeruoista innostuneena päätin tehdä pari uutta ruokaa testiin samalla kertaa, mikä myös helpottaa arjen kiireitä. Tarkoituksenani oli tehdä risottoa, mutta kaupasta olikin risottoriisit loppu, joten päädyin paellaan. Tämä resepti ja raaka-aineet ovat varsin kokeelliset, enkä vielä tätä kirjoittaessa tiedä miltä paella maistuu. Maistoin kyllä, mutta edellisen aterian chilit hieman haittaavat makuhermoja, joten ei harmainta aavistusta mitä tuli tehtyä. Tuoksu on hyvä.🤓
Tein paellaa ensimmäistä kertaa todeten sen ollen varsin helppoa. Miksen ole kokeillut aiemmin?😍
Pilko sipuli, paprika, chili ja tofu valmiiksi. Kuumenna pannu, jonka jälkeen kuullota kasvikset, valkosipuli, chili, idut ja tofu pannulla. Valmista liemi liuottaen fondi kuumaan veteen. Lisää riisit ja nesteet pannulle.
Anna paellan hautua kannen alla miedolla lämmöllä kunnes riisit ovat kypsyneet, ja lisää nestettä tarvittaessa. Lisää mausteet ja nauti!
Psst! Pakkohan se oli maistaa, ja ensimmäiseksi paellaksi oikein kelvollinen tuotos. Itse tykkään tulisesta ruoasta, mutta seuraavaksi valitsen ehkä hiukan miedomman chilin, jotta kaikki aromit pääsevät tasaisemmin esille.
Innostuin näin parin vuoden tauon jälkeen jälleen kirjoittelemaan onnistuneita reseptejä tänne blogin puolelle. Tällä kertaa innostuksen kohteena on vege reseptit, ja virallisena koekaniinina toimii kukapa muu, kuin puolisoni. Hänellä todettiin kolesteroliarvojen olevan hieman kohollaan, niin nyt katsotaan mitä muutoksia saadaan aikaan ruokavaliolla, vai saadaanko mitään. Joten tässä oikeasti maukkaan vege vuo’an resepti😋
2,5dl kaurakermaa (laitoin puolet normaalia, ja puolet pippurista)
Pikkutomaatteja
1 Sipuli
1-2 chiliä
Valmistusohje:
Uunin lämpötila 200 astetta, paistoaika noin 1h
Valmistus oli alun kangertelun jälkeen äärettömän helppo. Valmistimme ensi kertaa jauhista, joten pakettia ohjeineen tuli kaivettua roskakorista esille. Jauhiksen väri ei muuttunut kovin helpolla ja ohjeen mukaan kikkare kuuluu paistaa molemmin puolin, ennen pilkkomista. Tämän paistaminen oli lienee haastavin vaihe. Valmiihkon jauhiksen sekaan pannulle päätyivät sipulit, muutamia pikkutomaatteja ja pilkottu chili.
Tämän jälkeen valmistin liemen vedestä, kasviskuutioista ja kaurakermasta. Lopuksi asettelin kuivat fusillit, jauhiksen ja juuston tapaisen raasteen kerroksittain vuoronperään vuokaan. Lopuksi joukkoon neste ja vielä pinnalle muutama murunen raastetta.
Makaronivuoan maku oli oikeasti hyvä ja maukas, eikä helposti turpoava vatsani ollut ruoasta moksiskaan. Tätä lisää💯 seuraavaan vuokaan koitan löytää sulavan raasteen, sillä tämän emmental raasteen koostumus jäi koppuraksi. Muutoin arvosana ensimmäiseksi vege kokeiluksi 9/10. Suosittelen!
Kevyttä ruokaa ajatellessa, olen suuri keittojen ja salaattien ystävä. Keittojen kanssa on helppo leikitellä ja kokeilla uusia raaka-aineita. Tänään päätin kokeilla kana-taco keittoa, ja siitä tulikin oikein hyvää. Meidän jääkaappi jostain syystä pilaa kasvikset hyvin nopeaan, joten monesti käytän nopeuden ja helppouden vuoksi pakastevihanneksia. Kaikenlaiset kaalit kuitenkin säilyvät, joten ne ostan tuoreena, ja samoin tietysti salaattitarvikkeet. Tähän keittoon voisi hyvin käyttää esimerkiksi tuoretta kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia jne. mutta tällä kertaa valmistin keiton Bali Wok vihanneksista. Keitto itsessään on hyvin kevyt, joten sen voi hyvin tarjoilla pähkinöiden tai siemenien kera. Lisäsin joukkoon paahdettuja pähkinöitä 15g, jolloin kokonaisenergiamäärä on 345kcal.
6 annosta (pienehköjä annoksia)
150g Munanuudelia
450g Bali Wok tai tuoreita kasviksia
100g Taco tuorejuusto
330g Naturel kanasuikale
1,5l Vettä
1/2 kanaliemikuutio
Loraus soijaa ja agavesiirappia
Mausteita (pippuri / chili, valkosipuli tms)
Ravintoainejakauma:
Hiilihydraatit: 28,4g
Proteiini: 18g
Rasva: 6,8g
Valmistusohje:
Laita 1,5 litraa vettä kiehumaan ja sekaan 1/2-1 kanaliemikuutio
Ruskista kanat pannulla, mausta suolalla ja pippurilla
Lisää kanojen joukkoon pannulle Bali Wok vihannekset ja loraus agavesiirappia (halutessasi muita mausteita, kuten valkosipulia ja chiliä)
Kypsennä nuudelit lähes kypsisksi ohjeen mukaan (keitin 4min nuudeleita 3min)
Lisää lähes kypsien nuudelien joukkoon Taco tuorejuusto sekä kana kasvissekoitus
Tämä resepti on vaikeustasoltaan äärettömän helppo, mutta erittäin maukas. Lohipyttipannu onnistuu siis keittiön heikoimmaltakin kokilta, kunhan huolehtii, että käytössä on hyvä pinnoitettu paistinpannu. Sitruunainen jugurttikastike antaa raikkaan maun tälle kevyelle aterialle. Pariisinperunat ovat näppärä lisuke arkeen, varsinkin laiskoille perunankuorijoille, kuten allekirjoittaneelle. Pariisinperunoita valitessa, kannattaa vilkaista pakkausseloste, ja valita lisäaineettomat perunat. Muistelisin, että näissä voi olla myös eroja.
Raaka-aineet ja valmistusohje – Lohipyttipannu 4 annosta:
300g kirjolohisuikale
700g lisäaineettomia pariisinperunoita
1/2 punasipuli
Suolaa ja pippuria
Lämmitä pannu kuumaksi ja paista kirjolohisuikaleet kypsäksi. Lisää sekaan punasipuli sekä pariisinperunat, mausta suolalla ja pippurilla. Huomioithan, että kirjolohisuikaleet ovat todennäköisesti jo kevyesti suolattuja.
Ravintoainejakauma:
Hiilihydraatit: 32g
Rasva: 9g
Proteiini: 15.8g
Raaka-aineet ja valmistusohje – sitruunainen jugurttikastike 4 annosta:
1 dl turkkilainen yogurtti
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
Ripaus suolaa ja pippuria
Loraus agave siirappia tai hunajaa
Mittaa astiaa 1dl turkkilaista jugurttia, tai muuta paksua jugurttia. Purista puolikkaan sitruunan mehu ja kaada se jugurtin sekaan. Lisää ripaus suolaa, pippuria ja pieni loraus agavesiirappia antamaan kastikkeelle makeutta.
Tarjoile lohipyttäri reilun salaattiannoksen kera ja kevyt lounas on valmis.
Aiemmassa postauksessani voit perehtyä matkaani aikuisena kohti ADD diagnoosia. Nyt kun itse luen sitä tekstiä, se kuulostaa hiukan ”nössöltä”, kuten tapaan sanoa. 😅 Siihen kuitenkin kiteytyy rankka ja tunteita herättävä prosessi, löydät tekstin täältä. Tänään haluan avata hiukan tarkemmin millaisia asioita ja ongelmia havaitsen ADD:n tuottaneen elämäni varrella, sekä miten diagnoosiprosessin läpikäynti ja terapia ovat auttaneet arkipäiväisessä elämässäni.
ADD ja asperger, mitä ne ovat?
Ennen diagnoosia elämänlaatuani haittasi ahdistuskohtaukset ja valtaisa kuormittuminen esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Näitä seurasi liitännäissairautena masennusjaksot. Yksi merkittävä elämänlaatua parantava tekijä on ollut oppia havainnoimaan, mistä ahdistusreaktiot johtuvat. Ns. normaalissa elämässä, ajassa ennen diagnoosia, en pystynyt näitä havainnoimaan. Pohdin vain, että miksi en voi toimia kuten muut ympärillä? Terapian avulla löysin yksinkertaisia oivalluksia, jotka saavat arjen sujumaan mukavammin. Miten olisinkaan voinut näitä osata ilman niitä työkaluja, jotka toisilla ovat automaationa takataskussa?
ADD on usealle jo tuttu termi, joka liitetään usein tyttöihin / naisiin, kun taas ADHD poikiin / miehiin. ADD on tarkkaavuuden häiriö, ilman fyysistä ylivilkkautta. Minulla diagnosoitiin ADD rajatapauksena, asperger-diagnoosia en saanut vaikka ns. pisteytyksen ja paperien mukaan kriteerit olisivat täyttyneet. Asperger on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, liitteenä lainaus:
Autismikirjosta puhuttaessa käytetään sanaa ”kirjo” kuvaamaan sitä monimuotoisuutta ja yksilöllistä vaihtelua, jota tällä kirjolla esiintyy. Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut. Aspergerhenkilöllä ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen. Asperger-ihmiset saattavat tarvita erityistä tukea arkeensa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun henkilöllä on liitännäisiä diagnooseja. Autismikirjon diagnoosit eivät yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan monesti tulkita väärin.
Terapian avulla ymmärsin, että kuormitun sosiaalisissa tilanteissa eri tavoin kuin muut. Tämän saa aikaan jopa 1 työtoveri, päivittäisinä annoksina työparin kanssa työskentely pistää kupin nurin. Tarvitsen aikaa paljon palautumiseen ihmisten kohtaamisesta, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etten haluaisi nähdä ihmisiä. Pidän todella yhteisistä illanistujaisista ja lomareissuista, mutta monesti vetäydyn myös seurasta nappaamaan omaa aikaa. Tällaiset reissut myöskin verottavat jaksamisesta arjessa reissun jälkeen, vaikkei alkoholi kuuluisi tilanteeseen. Ehkä voisikin kuvata niin, että saan samanlaista väsymystä sosiaalisuudesta, kuin toiset saavat potiessaan krapulaa. Koen, että tämä on myös aiheuttanut minulle työuupumuksen pariin otteeseen, mikä on toki ollut vahvasti liitännäisenä masennusjaksoon. Oravanpyörä.
Koen myös, että tämä on vaikuttanut nuoruudessani paljon. Siinä missä muut oppivat sosiaalisia taitoja luonnostaan, AS-piirteiset oppivat ”matkimalla”. Monesti tutkailin kavereita, kuinka he toimivat tietyissä tilainteissa, ja yritin omaksua näitä käytösmalleja. Toki nuoret tekevät massana monia asioita, mikä on normaalia, mutta asseilla tämä tarkoittaa extra työtä; he saattavat nauraa tilanteessa jossa ei kuuluisi tai surua on vaikea näyttää. Koen, että olen opetellut nuorena vetämään päälleni kovan roolin, jolla olen peittänyt valtavaa herkkyyttäni.
Asperger-piirteisyydestä on hyvä myös huomioida, että assit eivät ole ”tyhmiä tai vajaita.” Joihinkin työtehtäviin, jopa etsitään asseja heidän poikkeavan havainnointikyvyn ansiosta, mikä on aika hienoa! Minulla myös on aina ollut looginen päättelykyky lähellä mensan tasoa, ajattelen todella isoja kokonaisuuksia kunnes ympyrä sulkeutuu. Haasteena on vain liittää ”opittu tieto”, sillä ADD imee sitä pois päästä sitä mukaa kun rivejä aivoihin syntyy lisää. Aspergeriin voikin liittyä hyvä looginen päättelykyky eli niinsanottu korkea ÄÖ, kun puolestaan sosiaaliset taidot ovat haasteellisia. Itse koen haasteena myös sen, että kaikki pitää ajatella perinpohjin, jokaiseen asiaan on löydyttävä looginen selitys, ennen kuin voi jatkaa työtä. Jokaisella on se oma vahvuusalueensa, toisilla se on sosiaaliset taidot, toisilla looginen päättelykyky. Se ei kuitenkaan saa arvottaa ihmistä persoonana.
Miten ADD-piirteisyys vaikuttaa arkeen?
ADD on tuonut elämääni hyvin paljon monimuotoisuutta, jos näin voisi asiaa kuvailla. Päivittäisessä elämässä se näkyy eniten asioiden hukkailuna ja hävittämisenä. Siinä missä mieheni ottaa matkalla sängystä aamupalalle 100 askelta, minä otan 500 tai välillä jopa 1000, koska ehdin hävitää kaiken kahvikupista puhelimeen siinä matkalla. ADD tuo myös ongelmia muistamisen ja oppimisen kanssa, sillä keskittyminen ”tylsiin asioihin” on vaikeaa. Rivit pomppivat kun yrität lukea ja sama teksti täytyy lukea kerta toisensa jälkeen samalla hokien mantraa: ”Terhi, nyt minä luen tämän. En ajattele muuta, en unelmoi, en visioi. Minä luen tämän sivun.” Silti lopputulos voi olla, etten muista mitään.
Lapsuudessa ADD on näkynyt vahvasti unelmointina ja tietynlaisena taiteilijasieluisuutena. Havaitsen omia piirteitä myös toisessa lapsessani, hän on hyvin herkkä ja hänellä on vahvat omat unelmaiset visiot, kuinka vaikka tietyt leikit sujuvat. Hänen täytyy opetella, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin hänen kuvitelmissaan, sillä kavereillakin voi olla ehdotuksia leikkien kulkuun. ADD lapset ovatkin usein pieniä haaveilijoita, jotka uppoutuvat omiin kuvitelmiinsa. Näin myös minä olen ollut.
Vahvat tuntemukset
En osaa eritellä, mistä todella vahva tunteminen johtuu, mutta se on yksi asia minkä huomaan poikkeavana minussa ja lapsissa verraten vaikka lasten isään. Vahvat pelkotilat nukkumaan käydessä, jotka toki liittyvät myös kehityskaareen, mutta liittyvät myös herkkyyteen. Olen tuntenut ulkoiset asiat läpi elämän aika raskaasti ja jumiutunut niihin, ja vasta terapian jälkeen osaan eriyttää niitä tunteita pois omasta itsestäni. Jumiutuminen omiin mielenkiinnon kohteisiin on myös luonut omat haasteet sosiaaliseen elämään, ja lapsilla on myös tätä havaittavissa. Vahva aistimus näkyy kaikessa vaatteiden tunnussa päällä ruokalautasen estetiikkaan ja koriste-esineiden asentoon. Jos purnukka on vinossa, siitä voi mennä maailmakin vinoon.
Kuulostaako haastavalta? Sitä toisinaan on, mutta myös todella antoisaa ja elämää rikastuttavaa. Eihän meistä kukaan ole normaali, sillä normaali on jotain mitä ei voi määrittää.
Viimeisimmät kommentit