Nuorena olin sitä mieltä, että en ikinä tule tekemään lapsia tähän kamalaan maailmaan, joka on täynnä vääryyttä ja pahuutta. Tuntui, että tieto vain lisää tuskaa, enkä osannut suhtautua siihen. Olen aina tuntenut niin sanotusti ”isosti”, se mikä tuntuu hyvältä, ilostuttaa todella ja puolestaan vihastuminen näkyy naapuriin saakka. Vaikkakin, olen ollut myös hyvä kätkemään tiettyjä tunteita. Tästä syystä olen ollut hyvinkin pitkiä aikoja lukematta uutisia, sillä jään helposti jumiin ja stressaan asioita, joihin ei ole mahdollista vaikuttaa. Vastuullisuus ja vastuullinen toiminta, on myös ollut sellainen asia, jolle en ole antanut painoarvoa. Kuitenkaan pää pusikossa ei parane ihan joka asian kanssa elää.
Project Dreamb – tanssivaatteita, tanssijoilta tanssijoille
Vaatebrändin perustaminen on ollut hyvin herättelevässä asemassa, jotta olen tarttunut tuumasta toimeen vastuullisuuteen liittyvissä asioissa. Aiemmin olen kokenut syvää turhautumistakin tekemisesssä, sillä usein tuntuu, että oma tekeminen on sama kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Mutta, pää pystyyn ja tossua toisen eteen. Jokainen valinta merkitsee ♡ Vaateprojektin perustamisesta voit lukea lisää tästä artikkelista. Sitä paitsi, jos muutoin toteutan jokaisen asian suurella päättäväisyydellä ja minä pystyn tähän asenteella, miksei tätä sitten? Nyt on aika kohdistaa sama energia, luottamus ja päättäväisyys omaan yritystoimintaan.
Tiesitkö, että:
Puuvillan kasvatukseen vaadittavalla vesimäärällä, koko Intian ilman vettä olevat asukkaat saisivat puhtaan juomaveden? Ratkaisu ei ole olla ostamatta kokonaan, ratkaisu on tukea vastuullisesti toimivia toimijoita.
Toimijoita, jotka maksavat työntekijöilleen ihmisarvon mukaista palkkaa, jolla voi elää laittamatta lapsia töihin.
Aloitellessa vaateprojektia, Minna ”pakotti” meikäläisen lukemaan ja oppimaan asiasta ”hidas muoti” ja ”vastuullisuus”. Kaikkea sitä pahaa, mitä en todellakaan halua kuulla, koska se tuntuu. Kuten otsikkokin kertoo, uutiset itkettää ja jään helposti jumiin asioihin. Kuinka paljon minua ahdistaa se ajatus, kun pyörittelen paketointitarvikkeita epätoivosta vihreänä, että olen ostanut aivan vääränlaisia tarvikkeita? Mikä olisi parempi? Mitenhän tämä liima? Mitenhän tuo silkkipaperi? Entäs tämä kuminauha? Paperinaru, onkohan se ok? Apua! Voinko tilata ulkomailta kangasta, kun Suomesta en saa oikeanlaista? Mikä on Econyl? Mitä, mikä, häh? Vaateteollisuuden toinen puoli oli pakko ottaa ajatuksen alle ja sen rumuus iski päin pläsiä.
Vastuullisuus – ajatuksesta ahdistumiseen
Tämän painin aikana, opiskellessani vaatetusalan saastuttamisesta ja pikamuodista, puuvillan tuotantoon tarvittavasta vesimäärästä ja kierrätyskuiduista, on tullut selkeäksi oma tapa ja halu toimia. Vaiheittain rakennan toimintaa kohti vastuullisempia ratkaisuja, sillä yhdeltä istumalta se ei ole täysin mahdollista pienenä toimijana. Kuitenkin, kun voimme tehdä valinnan esim. kierrätysmateriaalin ja uudistuotannon välillä, päätös on selkeä. Olemme valinneet käyttöömme Post Consumer Waste -jätteestä valmistettua kuitua sisältävää kangasta ja valtamerten muovijätteestä tehtyä kuitua sisältävää kangasta. Tiesitkö, että monella kangastoimittajalla minimimäärä on 70 metriä? Tarvitsisimme suhteellisen paljon fyffeä takataskuun, jotta malliston kaikki kankaat saisi juuri sieltä, mistä haluaisimme.
Jälleen on aika todeta, että olen toiminut tietoisuudenpuutteessa, omaa itsenäni suojellessani hyvin itsekkäästi ja väärin. On aika kohdata ne virheet ja ryhtyä tuumasta toimeen, sen sijaan että sukeltaisi takaisin pään pussiin. En halua ummistaa silmiäni enää tällaisilta asioilta. En nyt kuitenkaan tarkoita muuttavani pienistä pienimpään bambumajaan ja alkavani viljellä jokaisen porkkanan itse (respect heille, ketkä siihen pystyvät), mutta pyrin tekemään parempia valintoja arjessa ja yritystoiminnassa. Ihan kaikesta en luovu, mutta ostamisessa voi helposti tehdä tietoisia parempia valintoja.
Mikä sitten ahdistaa?
Se, että katson dokkaria, jossa kerrotaan vaateteollisuuden (pikamuodin) kuluttavan 48 h aikana 12 vuoden edestä maapallon resursseja. Se että luen puuvillan tuotannon kuluttavan vettä 1,5 triljoona litraa vuodessa, kun samaan aikaan 750 miljoonaa ihmistä on ilman puhdasta juomavettä. Se, että huonot työolosuhteet ovat tappaneet 1100 vaatetusalan työntekijää tehtaan romahduksessa, ihan vain välinpitämättömyydestä ja rahan ahneudesta.
Se, kun tajuan eläneeni itsekkyydessäni huonojen valintojen ympäröimänä.
Erilainen Joulu
Tämä joulu on varsin erilainen monelle koronan luomien rajoitusten puitteissa. Todellinen pelko sairastumisesta tai läheisen sairastuttamisesta on läsnä. Rauhaa tautiin menehtyneille , suru-uutisia on varmasti kuulunut monen läheisyyteen.🙏🏽
Itse olen myös ollut kipeänä tätä kirjoittaessani liki neljä viikkoa, mikä tekee meidän joulustamme erilaisen. Olemme omassa kodissa, emme tapaa kummankaan vanhempia tai muita perheenjäseniä. Minulla ei kuitenkaan ole koronaa, toivottavasti antibioottikuurilla saisin itseni jälleen terveeksi. Oman olotilani voivottelu ei kuitenkaan ole päämäärääni tätä kirjoittaessani, vaan ne oivallukset, joita olen tänä aikana saanut. Kolmen yrityksen omistajana joulu on selvää kamppisteluaikaa, ja toisaalta joulun kantava ajatus antamisesta on läsnä.
Kun vihdoin oivalsin,
että millaisen kampanjan todella haluan tehdä vaatebrändillä, kaikki muu tomuttui. Olin oman terveyteni uhalla valmistellut joulumarkkinointia, jota en oikeasti olisi tarvinut tähän hetkeen. Joku muu tarvitsee sitä paljon enemmän, nimittäin varaa joulun viettoon.
Ylipäätään, varaa elämiseen.
Ihana, upea somevaikuttaja @taru_johanna84 oli Instagram tilillään hakenut joulukalenteriluukkuihinsa paikallisia yrityksiä, joita voisi joulun alla avustaa tekemällä yhteistyötä. Hain tähän mukaan, ajatuksena tehdä kaupallinen yhteistyö. Monta ajatusta tuli ja meni, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Yhtenä päivänä autotallissa työntouhussa oivalsin, että mitä minä oikein teen? Mihin olen taas ajautumassa? En ollut niillä raiteilla asian kanssa, mikä on minulle tärkeintä. Joulussa nimittäin tärkeintä on minulle ollut aina antaminen, sellaisen asian antaminen, joka saajalleen tuottaa aitoa iloa. Asia voi olla pieni, pelkkä ajatuskin riittää. Silloin ajattelin, että enhän minä todella tarvitse mitään.
Tämä ajatus pysäytti. Olen ollut joskus se, kuka on tarvinut. Rahaa on ollut todella vähän ja kaiken olen tehnyt kovalla duunilla itse, saavuttaakseni tilanteen, että enää en tarvitse. Siksi halusin antaa. Käsittelin jälleen suurella tunteella asian, mikä on ohjannut minua kohti tätä päämäärää ja tein siitä videon, jonka löydät täältä. Videolla olen vielä kipeänä, mikä vaikutti asioiden ilmaisuun myös, mutta sanon silti sanottavani tarkoittaen joka sanaa. Päädyimme tekemään kalenteriluukun, jolla annettiin kahdelle vähävaraiselle perheelle rahaa joulun viettoon.♡
Hyväntekeväisyys osaksi toimintaa
Viimeistellessäni kirjoitusta, olen jo ehtinyt tervehtyä ja vietämme joulun välipäiviä. Moni asia on kirkastunut mielessä toiminnan suhteen, pysähtyminen kiireen keskeltä on antanut aikaa ajatella. Monesti sanonkin, että kuuntele, jotta kuulet kuiskauksen. Jos et ikinä pysähdy kuuntelemaan ajatuksiasi, tai toisten ajatuksia, on hyvin hankala kirkastaa omaa fokusta. Omani on nyt selkeä, yritystoimintamme tulee tekemään mahdollisimman vastuullisia ja harkittuja valintoja ja myös tekemään minulle tärkeää asiaa, eli lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Tämä konsepti on vielä kesken, miten ja kenelle on selvittämättä, mutta se on ensimmäinen projekti rakentaa lomien jälkeen.
Year 2021, here we come!
IG: @terhi_dreamfit Face: @terhidreamfit Pinterest: DreamFit