Onko aitous sinulle sisäistä kauneutta vai naturelli ulkokuori? Tekoripsiä, tissejä ja rusketusta, voiko pinnan alta löytyä silti aito ihminen?
Sosiaalisessa mediassa paljon puhuttaa tällä hetkellä omana itsenä esiintyminen ja omien ”virheiden” näyttäminen. Olen äärettömän tyytyväinen, että vihdoin langan laihuuden ultimaattinen tavoittelu alkaa häipyä pois ja tilalle on astumassa esiintyminen sellaisena kuin on, itsensä hyväksyminen. Meitä on laihoja, paksuja ja kaikkea siltä väliltä, joten myös tavoitteita löytyy kaikille omanlaisiaan. Ei ainoastaan omasi ole se oikea! Toinen hyväksyy kilonsa ja nauttii enemmän seurustelusta ystävien kanssa, toinen haluaa olla sporttinen, kolmas viihtyy yksin lukien kynttilän valossa.
Itse olen aina ollut hoikka, vaikka voin syödä helposti kymmenen vappumunkkia kerralla. Rakastan hyvää ruokaa, enkä voisi ikipäivänä olla kokonaan ilman herkkuja! Tosin hyvä ruoka on minulle paljon muutakin kuin ne vappumunkit. ? Painoni on aikuisiällä vaihdellut 49-58kg välillä, korkeimmillaan se oli taekwondon kilpaurheilun lopettamisen jälkeen, jolloin ruokavalioni ei ollut vielä ”kunnossa”. En myöskään tuntenut oloani hyväksi siinä painossa, tai siinä kehonkoostumuksessa, sillä rasvaa oli ylimääräistä. Minun oma tavoitteeni kehon suhteen on kevyt, helposti liikuteltava kroppa, jossa ei olisi kipuja. Isommalla painolla on luonnollisesti saatava myös lisää lihasvoimia, jotta jaksaa kannatella itseään vaikka käsilläseisonnassa, punnertaessa tms. En laske kaloreita, lomalla mässäilen ja arkena syön välillä liian vähän.
Pienimmillään painoni on ollut ensimmäisen raskauden jälkeen, jolloin aloin kiinnittämään huomiota ruokavalioon. Imettäessä paino tippui nopeasti raskauden 74,5kilosta 49kiloon ja tiedättekö mitä, sen näkee. Vatsan iho ei ole palautunut painon vaihteluista, vaikken sitä esittelekään. Haaleita raskausarpia on takamuksessa, joka levisi parilla koolla, vaikka kuin rasvasin. Olkoot. Kehossani on asioita joihin puutun ja on asioita joihin en puutu, pistelen ne järjestykseen pääni sisällä ja mietin tuoko kyseinen asia minulle harmia, onko se neutraali vai parantaako se oloani pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi hampaat; on varmaan ihan ok käyttää valkaisevia tuotteita tai käydä suuhygienistillä poistamassa värjäymiä? En voi mihinkään kovaan valkaisuun mennä, koska yläasteella hampaisiini laitettiin muovia, jotta raot saatiin yhteen. Niiden väri ei muutu.
Yök mikä maha.
Se oli ajatukseni kun laihduin ensimmäisen raskauden jälkeen. Yök, yök ja yök. Enään se ei minua juuri haittaa, koska on aika järjetön olettamus, että naisen vartalo palautuu raskauden jälkeen täysin ennalleen. Ja tarviiko sen palautua? En yleensä ota kuvaa huonossa ryhdissä, koska eihän se näytä hyvälle. En laita suttuista kuvaa verkkokauppaan, koska se ei ole myyvä. Olen visuaalinen ihminen ja nautin kauneudesta. Käytän treenatessa lyhkäsiä paitoja ja korkeavyötäröisiä housuja, vaikka nahkamakkara välillä römpsähtääkin esiin. Ne vaatteet on kivan näköisiä ja naisellisia, pidän ja tykkään näyttää hyvältä! Nyt on myytti sanottu ääneen, sillä kyllä vain, tykkään korostaa vartaloa sopivanlaisilla vaatteilla ja erilaiset leikkaukset sopivat erilaisille vartaloille. Käytän yleensä korkeavyötäröisiä housuja, koska jalkani ovat lyhyet ja näin ollen kyseinen leikkaus sopii minulle paremmin. Silmänilo tuottaa hyvää mieltä ainakin minulle, turha sitä on kiistellä. Enkä tarkoita oman persiin toljotusta, vaan yleisesti kaikkea; aterioita, toisia ihmisiä, luontoa ja toki myös oma peilikuva on huoliltenuna kiva katsoa, yhtä lailla kuin sädehtivän ystäväkin. Siisti koti tuo mielenrauhaa ja vaaleanpunainen uusi kahvikuppi saa aamukahvin maistumaan paremmalle. Se miten näet asiat, lähtee sieltä korvien välistä ja varmasti jokainen meistä kärsii silti toisinaan huonoista päivistä, millon on ryppyjä, makkaroita tai muuta liikaa. Itsevarmuus on se paras vaate, jota voit ylläsi kantaa ja sitä voit ajatuksillasi myös tahdonalaiseati ohjata parempaan suuntaan. Sano itsellesi olevasi kaunis, sano että riität, sano että voit levätä, sano että sinulla on lupa tehdä asioita joista nautit.
Varmasti niin pyöreämmät kuin hoikemmatkin kuulevat huomautuksia koostaan. Itse kuulen myös kommentteja, joskus olen näyttänyt anorektikolta sun muuta. Entäs sitten, minun on hyvä olla näin. 🙂 Fuck the bullies! ??????
Mitäpä sitten on aitous?
Se varmasti merkitsee meille kaikille erilaisia asioita hieman häilyvillä rajoilla. Mielestäni ns. feikin ulkokuoren takaa voi löytyä hyvinkin aito ja haavoittuvainen persoona, joskus ehkä myös piiloutumalla verhojen taa koitetaan peittää henkinen paha olo. Tällöin ystävien merkitys korostuu, sillä tosiystävät näkevät sen verhon taakse ja voivat auttaa nousemaan jaloilleen ja esiintymään aitona itsenään. En silti pidä moitittavana, jos nainen haluaa ripset ja kynnet kuntoon, tai mies panostaa pukeutumiseensa näyttääkseen hyvältä.
Ei aitous tarkoita sitä, että meidän on kuljettava ryysyrannan jooseppeina reikäisissä kalsareissa pitkin katuja.
Ehei. Minulle aitous on sitä, että sinun ei tarvitse hävetä päätöksiäsi, teet ja esität niitä harkiten tai impulsiivisestikin, mutta et tee sitä sopiaksesi johonkin tiettyyn muottiin. Muottiin, joka ei ole sinua, sinun tavoitteesi tai unelmasi, vai yhteisön, ystävän tai jonkun muun päämäärä. Feikkiä on elää väärissä saappaissa, ei välttämättä photoshopatussa kuvassa. Ero on siinä, photoshoppaillaanko pois virheitä, vai korostetaanko hyviä puolia. Onko se lasi puoliksi tyhjä vai täysi?
Mitä ajatuksia sinulla on aitoudesta?
Seuraile minua instagramissa ja facebookissa!
