Domino
Käperryn omaan napaani. Syystä tai toisesta, tavalla tai toisella, en hetkellisesti päästä tietoisuuteni sitä tosi seikkaa, että kaikella mitä teen, on merkitystä. Vaikka se merkitys toisinaan voi tuntua mitättömältä.
Ne pienet asiat. Merkityksettömät asiat, jotka saavat merkityksen myöhemmin. Mikä tämä merkitys on? Onko se vain itse keksitty tarkoitus asioille, jotta ne olisi helpommin hyväksyttävissä, helpommin yli päästävissä ja käsiteltävissä ihmisaivoilla? Onko merkitys silminnähtävissä ja aistittavissa olevia asioita ja loogisesti pääteltyjä selityksiä tapahtumaketjuille? Teot ja tapahtumat saavat merkityksen, joka usein todetaan vuosien päästä. Olet ehkä lapsena nähnyt kuolleen kissan, menettänyt lemmikin tai saanut vanhemmaltasi viimeisillä rahoilla hankitun lahjan. Ne piirtävät sinuun jäljen, jonka arvon ymmärrät joskus myöhemmin.
Meillä on jatkuva tarve kehittyä, saavuttaa enemmän ja näyttää paremmalta. Onneksi, paljon on jo ymmärrystä kasvatettu aidon hyvinvoinnin puolesta, sen puolesta, että olemme yksilöitä erilaisine tarpeinemme. Silti alitajunnassa piiskaa ajatus siitä, mitä voisi olla enemmän ja paremmin? Usein nämä ajatukset liittyvät rahaan, hankkeisiin, titteliin, opiskeluun, asumiseen tai ulkonäköön. Vaikka koitamme samalla olla armollisia itsellemme. Sanomme olevamme tyytyväisiä siihen mitä on.
Mitä sitten on armollisuus? Onko se vain sitä, että tietoisesti annamme itsellemme luvan käyttäytyä tietyllä tapaa, tai hyväksymme toisen sellaisena kuin on? Ehkäpä. Ehkäpä myös valehtelemme itsellemme sanomalla, että olemme armollisia itseämme kohtaan. Niin minäkin teen. Olen ristiriidassa itseni kanssa dominopalikoiden keskellä, miettien jatkuvasti mihin suuntaan palikoita töniä.
Tarvitsemme rahaa elämiseen, mutta kuinka paljon? Mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään mitä sinulla jo on, olla siihen tyytyväinen ja keskittyä nauttimaan. Mitä sinä tarvitset ja mitä lapsesi tai puolisosi tarvitsee? Varmasti valtaosa meistä suomalaisista omistaa aikamoisen kasan turhaa ja merkityksetöntä tavaraa, jotka pyörivät nurkissa mentaliteetilla ”ehkä tarvitsen näitä joskus”. Surullista on, että sinua kohden niitä ihmisiä on varmaan jokaiselle sormelle, ketkä tarvisivat niitä asioita enemmän.
Toisaalta jos sinulla on varaa, on myös järjellistä ostaa, koska eihän muuten muut saisivat palkkaansa, oli se palkansaaja sitten naapurin yrittäjäkaveri tai aasialainen pikkutyttö. Muutamien senttien tuntipalkat eivät ole kohtuullisia, mutta mitä jos ei heillä olisi edes sitä? Kaikella on seurauksensa. Pyrin itse tukemaan paikallisia toimijoita, aina kun mahdollista. Yksityisiä kauppiaita ja korjaamoita ketjujen sijaan. Valinnoillani on väliä.
Koko universumimme on seurausta erilaisista biologisista tapahtumista, aivomme ovat kehittyneet planeetallamme älykkäimmäksi, sen tietoisuuden mukaan mikä näillä lahjoilla on kyetty määrittämään. Olemme määritelleet tutkien evoluution tapahtumaketjuja, uskontoja ja kulttuureja niihin pohjautuen. Oletko koskaan miettinyt mitä olisi, jos esimerkiksi raamattu ei olisi ollut määräämässä elämäämme suuntaa? Jos ei olisi pyhää avioliittoa kahden ihmisen välillä, vaan esimerkiksi viiden naisen ja miehen kommuuni sikiämässä? Tämä ei siis ole haaveeni, mutta se voisi olla todellisuutta, jos dominoreaktion ensimmäinen pala olisi kaatunut eri suuntaan. Se voisi olla meille normaalia. Mitä hulluimmalta tuntuvat asiat voisivat olla normaaleja. Jos avaruus on ääretön, emme edes tiedä, onko koko maapalloa huomenna. Olemme kehittyneet yhdestä solusta, joka tiuhaa tahtia jakautuen on muodostanut ihmeellisen elävän olennon, jolla on ainutlaatuinen elinkaari. Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman, kaikki me kuihdumme pois tavalla tai toisella. Miksi siis elää kaavan mukaan varastoon, kun voi elää nyt?
Minusta usein tuntuu, että olen ristitulessa ajatuksieni ja nykyisen järjellisen elämäni kanssa. Meillä on hyvä suhde, kaksi autoa, kiva asunto ja voimme reissata sekä ostaa sen mitä tarvitsee. En pidä oikeasti autosta, jolla ajan, vaikka ajelen x5 tai x6 bemarilla. Tykkään niistä, arvostan niitä, mutta ne eivät tunnu miltään. Paitsi talvella ratinlämmitin on ihan jees ja tuntuu käteen lämpöiseltä. 😉 Pidin enemmän ensimmäisestä sitikasta, jolloin olin työskennellyt saadakseni ajokortin ja iskä avusti auton hankinnassa. Rahalla oli merkitys ja sillä saatavat asiat saivat suuremman tunteen aikaiseksi. Siitä autosta tippui pakoputki ja se oli ruma kuin perkele. Mutta se oli minun, ensimmäinen, oma, merkityksellinen väline.
Mieheni mielestä olen sisäisesti hippi, mitä se sitten tarkottaakin. Olen siis todella tunteilla käyvä persoona, vihaan rahaa ja rakastan sitä. Vihaan sitä, koska se arvottaa meitä eri kasteihin. Pyrin käyttämään rahaa, jotta voin jakaa eteenpäin mitä minulla on. En kuitenkaan viskele sitä menemään, yleensä pidän tilillä n.20-100€ kaupparahaa ja kassalla jännitän meneekö maksu tänään läpi. Haluan säästää lapsilleni, jotta heillä olisi helpommat lähtökohdat elämään, mutta en halua, että he ikinä sulkevat itseään materiaalikuoren sisään, unohtavat itsensä tai eivät pysty aistimaan ympäröivää luontoa ja ihmisiä. Raha on hyvin suuri määräävä dominopalikka nykyisessä elämässämme, se tekee elämästä helpompaa ja mitä hienommat välineet omistat, sitä paremmin sinulla menee näennäisesti.
Tähän kohtaan tekisi mieli sanoa, että mitähän v***n väliä sillä oikeasti on, kannatko tavarasi siinä Seppälän kassissa vai paremman Seppälän.
Sain 30-vuotislahjaksi muutaman lahjakortin ja pitkään mietin, mitä ostaisin niillä. Meinasin, että ostan jotain, mihin minulla ei normaalisti ole varaa, vaikka jokin arvokkaampi merkkilaukku. Olen paininut tämän asian kanssa jo muutaman kuukauden, mutta alan olla entistä varmempi siitä, että tätä en tule tekemään. 30 vuotta on ikä, jonka haluan muistaa merkityksellisenä, haluan tehdä asioita, joilla on jokin tarkoitus, vaikka ne usein pohjautuvatkin intuitioon. Nyt tiedän mitä näillä lahjakorteilla teen, mutta julkaisen sen myöhemmin. Käytän feikki Korsiani iloisena niin pitkään kun se kasassa pysyy. Tämä päätös on osa minua, pala sitä aitoutta, mitä kuoren alla on jäljellä, minkä kanssa taistelen, jottei se häviä. Pieni asia, jolla on suurempi merkitys sisälläni, merkitys MINUUDELLE.
Muistakaa hyvät ihmiset, että maailmassa on niin paljon muutakin kuin kiire, säännöt, rutiinit, raha tai uskomukset. Ei ole väärin irrotella, nauttia ja aistia elämää niinkuin milläkin hetkellä hyvältä tuntuu.
Olen henkilökohtaisesti suorittamista vastaan ja samanaikaisesti teen töitä ja harrastan kaikenlaista päivät täyteen, jotta voisin joskus saavuttaa sellaisen rauhan, jolloin pystyy taas aistimaan ympärillä tapahtuvat asiat. Olemaan avoin ja nöyrä itseäni sekä muita kohtaan. Olemaan läsnä, rennosti, aidosti nauttien. Olen solmussa kaikkien näiden dominopalikoiden keskellä, niinkuin varmasti meistä jokainen.
Jokainen siivenisku merkitsee.
Viimeisimmät kommentit