Kohtasin eilen ongelman, kun halusin tehdä tuorepuuron aamuksi mutta maustamatonta jogurttia ei löytynytkään kaapista. Päätin testailla mittasuhteita, en ollut täysin varma mikä olisi sopiva määrä chiaa sekä kaurahiutaleita, jotta koostumuksesta tulisi sopiva. Laitoin hiutaleita 25 g mutta nostin seuraavaan puuroon 30 g per annos. Toinen vaihtoehto olisi tietty hieman lisätä chiojen määrää. Tässä puurossa kuitenkin koostumus oli miellyttävä, hieman nestemäinen. Ja mikä tärkeintä, tuli yllättävän hyvää!
Luontaistuotekaupasta tarttui mukaan Foodin goji-marjoja, kaakaonibsejä, viherjauhetta ja macajauhetta.
Vaniljaisen chia-tuorepuuron ainekset:
25 – 30 g kaurahiutaleita
1 rkl chian siemeniä
1/2 tl maca-jauhetta
1/2 dl mangokuutioita (pakaste)
1,5 dl Alpro soya vanilja
Banaaniviipaleita
Pinnalle goji-marjoja ja kaakaonibsejä
Sekoita keskenään chia, kaurahiutaleet, maca-jauhe, soya ja mango. Laita yöksi jääkaappiin ja lisää aamulla banaani, goji-marjat ja kaakaonibsit! Tässä on yhdessä puurossa valtava kirjo erilaisia ”luontaistuotteita” mutta niitä voi helposti korvata kaapista löytyvillä. Itse innostuin kokeilemaan macaa ja nibsejä niiden piristävän vaikutuksen vuoksi, siitä syystä tätä puuroa ei kannata illaksi tehdä. 🙂
Mausteiset sosekeitot ovat ihanan nopeita valmistaa ja niihin voikin käyttää vaikka mitä jääkapista löytyviä ”tähteitä”. Hieman nahistuneet kasvikset menevät vielä mainiosti mukana ja vältytään ruokatähteiltä. Punajuurikeittoon sujahtaa myös muita juureksia, voit mukailla reseptiä sen mukaan mitä kaapistasi löytyy.
Tein keiton suunnilleen tuplana kasvisten osalta, mutta tästäkin määrästä riittää jo yhdelle useampi ateria tai kadelle reilu lounas. Riippuen ruokahalun määrästä. 😀
Punajuurikeitto:
2 punajuurta
1 bataatti
3 suurta porkkanaa
2 punasipulia
1 chili
2 – 3 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio (laitoin 2 suurempaan määrään
1 prk kookoskermaa tai ruokakermaa
Pinnalle tuoretta basilikaa
Kuori ja kuutioi vihannekset, pilko chili sekä valkosipuli sekä vettä niin, että kasvikset peittyvät. Keitä kypsäksi, mielummin hieman ylikypsiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kerma joukkoon sauvasekoittimella sekoittaen ja keitto on valmis. Voit halutessasi vielä lisätä hieman nestettä ja kiehauttaa keiton nopeasti.
Päätin kunnostautua taas ruokavalion suhteen, kun tässä kiireen keskellä olen huomannut helposti luistavani ruoan laadun kanssa. Sen huomaakin nopeasti vireystilassa. Tämä smoothie maistui yllättävän hyvälle! Ainekset vain sekaisin blenderissä. 🙂
Syksy on pitkällä ja pimeä vetää terveenkin mielen väsyneeksi ja alakuloiseksi, varmasti tuttua monelle. Olen itse ollut masentunut ja ahdistunut varmaan puolet elämästäni, ymmärtämättä oikein miten asiaa käsitellä. Tässä postauksessa kerron omista tuntemuksistani nykyään, kun masennus on poissa, mutta huomaan silti sen olevan osa minua, edelleen.
Neljä vuoden aikaa. Ne asuvat pääni sisällä, ja voivat vierailla saman päivän aikana helposti ja useaan otteeseen. Voisin syödä edelleen lääkkeitä, mutta koen paremmaksi olla ilman ja oppia käsittelemään tunteeni, sellaisina kuin ne tulevat.
Olen jo useamman vuoden pitänyt itseäni terveenä masennuksesta, mutta silti tunnen todella voimakkaasti asioita. E-pillerit muun muassa olivat jälleen toivoton kokeilu, koska ne saavat sisäisen pirttihirmuni heräämään henkiin ja niitä jo tähän valmiiksi tunnerikkaseen päähän tarvitse enempää. Olisin voinut hakata päätä seinään tai hypätä parvekkeelta aivan mitättömästä syystä, kuten siitä että mies jätti viilipurkkinsa pitkin poikin lojumaan. Onneksi tajusin viskata pillerit roskiin, jäin ehjäksi ja viilipurkitkin pääsivät kierrätykseen. 😉 Olen joskus jopa miettinyt, että onko masennukseni johtunut hormonivalmisteista? Ilman niitä, pysyn paljon paremmin balanssissa itseni kanssa. Masennuslääkkeet puolestaan turruttivat tunteet, kaikenlaiset sellaiset, jonka koin myös epämiellyttäväksi. En esimerkiksi pystynyt kirjoittamaan, vaikka normaalisti keksin runon tai muun tekstin vaivatta. Ne tekivät minusta aivan puupään.
Onko masennus kykyä tuntea liian paljon ja hallitsemattomasti? Yliherkkyyttä? Vai itseinhoa? Elämän inhoa? Toivon menettämistä? Epätoivoa ja avunhuutoja?
Silloin kun itse olin masentunut, en osannut ajatella objektiivisesti asioista, niistä mitkä kohdentuvat minuun ja mitä välitän muihin. Esimerkiksi kritiikki oli maata kaatavaa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin olla niin hyvä, ettei saa negatiivista palautetta mistään. Parhaana kaikessa olemisen tarve on äärettömän rankkaa niin itselle kuin läheisillekin. Kohdistin myös kaiken negatiivisen palautteen itseeni, siihen että olen huono ihmisenä ja jotenkin kelvoton. Yritin myös olla liian avulias kaikille ketä tunsin, niin perheelle kuin töissä ja harrastuksissakin. Negatiiviset asiat purin fyysisesti itseeni, joko rasittamalla liikaa tai muuten. Yli yrittäminen ja liika avuliaisuus polttivat minut totaalisesti loppuun, kaiken muun henkilökohtaisen ohella. Yli yrittäminen ja hyväksynnän hakeminen onnistumisilla peittivät huonoa itsetuntoani ja suljin niillä kaikki huonot kokemukset pois mielestä. Mitä enemmän töitä, sitä vähemmän ajatuksia ja pahaa mieltä. Elämässäni, niin kuin varmasti monella meistä, on todella rankkoja asioita taustalla. Niitä voi jäädä murehtimaan, tai niistä voi kasvaa vahvemmaksi. Sinä päätät.
Huomaan nykyään painivani edelleen samojen asioiden kanssa, haluaisin olla mukana joka paikassa ja auttamassa jokaista, mutta pyrin ajattelemaan hieman järkevämmin. Päässäni voi heilahtaa mielialat alta aikayksikön, mutta totean itselleni, että nonniin, taas sitä mentiin. Hengailen tunteiden kanssa sen aikaa kun ne haluavat olla läsnä ja sitten taas kohti uusia tuulia.
Eniten tykkään setviä ajatuksia ajellen ja kuunnellen musiikkia, voin itkeä, nauraa tai huutaa ihan rauhassa ja maisematkin on kivoja. 🙂 Tällä hetkellä koen, että niin sanottu masennus on osa minua, se tekee minusta ajattelevaisen ja tarkkaavaisen persoonan. Jos voisi sanoa, niin se on yksi luonteenpiirre, jonka olen pikkuhiljaa hahmottanut itsestäni ja olen jopa oppinut vähän pitämään siitä. Kuulostaako hullulta? Ehkä, mutta jos en kokisi asioita voimakkaasti, en myöskään aidosti ja palavasti auttaisi muita. Se vaikuttaa mm. personal training työhön, kirjoittamiseen ja ystävyyssuhteisiin. Minusta on vapauttavaa raivota tai itkeä yksinäni keittiön lattialla, kenenkään siitä tietämättä, sillä saan taas asiat lokeroitua kohdilleen. Toisena päivänä tanssin imurin kanssa ja kolmantena kaadan maitoa suodatinpussiin kahvia tehdessä. Noh, nyt tiedätte kaikki mitä minä täällä touhuan. ;D Harrastukset, työ, pienet lapset ja eriskummalliset ”ystävyyssuhteet” pistävät kyllä pään sekä jaksamisen koetukselle, vaikka kyseessä ei enään olekaan sellaiset negatiiviset asiat kuin ennen.
Olen siis opetellut pikkuhiljaa vain olemaan tunteiden kanssa, niin hyvien kuin ahdistavienkin. Erona entiseen on vain se, että nykyään pidän myös itsestäni enemmän, minun on oltava elämäni ykkönen, jotta pystyn antamaan muillekin itsestäni. Ja mikä tärkeintä, niin sinä olet se kuka vaikuttaa, vaikutat itseesi sekä läheisiisi. Jos et ikinä nöyrry itseäsi kohtaan ja myönnä joko huonoja puolia, tai päin vastoin et näe hyviä puoliasi, on mahdotonta kasvaa ulos masennuksesta. Silloin masennus on oravanpyörä ilman ulko-ovea, joku voi näyttää sinulle suuntaa mutta oman pään sisällä muutos tapahtuu.
Viimeisimmät kommentit