Aiemmassa postauksessani voit perehtyä matkaani aikuisena kohti ADD diagnoosia. Nyt kun itse luen sitä tekstiä, se kuulostaa hiukan ”nössöltä”, kuten tapaan sanoa. 😅 Siihen kuitenkin kiteytyy rankka ja tunteita herättävä prosessi, löydät tekstin täältä. Tänään haluan avata hiukan tarkemmin millaisia asioita ja ongelmia havaitsen ADD:n tuottaneen elämäni varrella, sekä miten diagnoosiprosessin läpikäynti ja terapia ovat auttaneet arkipäiväisessä elämässäni.
ADD ja asperger, mitä ne ovat?
Ennen diagnoosia elämänlaatuani haittasi ahdistuskohtaukset ja valtaisa kuormittuminen esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Näitä seurasi liitännäissairautena masennusjaksot. Yksi merkittävä elämänlaatua parantava tekijä on ollut oppia havainnoimaan, mistä ahdistusreaktiot johtuvat. Ns. normaalissa elämässä, ajassa ennen diagnoosia, en pystynyt näitä havainnoimaan. Pohdin vain, että miksi en voi toimia kuten muut ympärillä? Terapian avulla löysin yksinkertaisia oivalluksia, jotka saavat arjen sujumaan mukavammin. Miten olisinkaan voinut näitä osata ilman niitä työkaluja, jotka toisilla ovat automaationa takataskussa?
ADD on usealle jo tuttu termi, joka liitetään usein tyttöihin / naisiin, kun taas ADHD poikiin / miehiin. ADD on tarkkaavuuden häiriö, ilman fyysistä ylivilkkautta. Minulla diagnosoitiin ADD rajatapauksena, asperger-diagnoosia en saanut vaikka ns. pisteytyksen ja paperien mukaan kriteerit olisivat täyttyneet. Asperger on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, liitteenä lainaus:
Autismikirjosta puhuttaessa käytetään sanaa ”kirjo” kuvaamaan sitä monimuotoisuutta ja yksilöllistä vaihtelua, jota tällä kirjolla esiintyy. Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut. Aspergerhenkilöllä ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen. Asperger-ihmiset saattavat tarvita erityistä tukea arkeensa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun henkilöllä on liitännäisiä diagnooseja. Autismikirjon diagnoosit eivät yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan monesti tulkita väärin.
Terapian avulla ymmärsin, että kuormitun sosiaalisissa tilanteissa eri tavoin kuin muut. Tämän saa aikaan jopa 1 työtoveri, päivittäisinä annoksina työparin kanssa työskentely pistää kupin nurin. Tarvitsen aikaa paljon palautumiseen ihmisten kohtaamisesta, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etten haluaisi nähdä ihmisiä. Pidän todella yhteisistä illanistujaisista ja lomareissuista, mutta monesti vetäydyn myös seurasta nappaamaan omaa aikaa. Tällaiset reissut myöskin verottavat jaksamisesta arjessa reissun jälkeen, vaikkei alkoholi kuuluisi tilanteeseen. Ehkä voisikin kuvata niin, että saan samanlaista väsymystä sosiaalisuudesta, kuin toiset saavat potiessaan krapulaa. Koen, että tämä on myös aiheuttanut minulle työuupumuksen pariin otteeseen, mikä on toki ollut vahvasti liitännäisenä masennusjaksoon. Oravanpyörä.
Koen myös, että tämä on vaikuttanut nuoruudessani paljon. Siinä missä muut oppivat sosiaalisia taitoja luonnostaan, AS-piirteiset oppivat ”matkimalla”. Monesti tutkailin kavereita, kuinka he toimivat tietyissä tilainteissa, ja yritin omaksua näitä käytösmalleja. Toki nuoret tekevät massana monia asioita, mikä on normaalia, mutta asseilla tämä tarkoittaa extra työtä; he saattavat nauraa tilanteessa jossa ei kuuluisi tai surua on vaikea näyttää. Koen, että olen opetellut nuorena vetämään päälleni kovan roolin, jolla olen peittänyt valtavaa herkkyyttäni.
Asperger-piirteisyydestä on hyvä myös huomioida, että assit eivät ole ”tyhmiä tai vajaita.” Joihinkin työtehtäviin, jopa etsitään asseja heidän poikkeavan havainnointikyvyn ansiosta, mikä on aika hienoa! Minulla myös on aina ollut looginen päättelykyky lähellä mensan tasoa, ajattelen todella isoja kokonaisuuksia kunnes ympyrä sulkeutuu. Haasteena on vain liittää ”opittu tieto”, sillä ADD imee sitä pois päästä sitä mukaa kun rivejä aivoihin syntyy lisää. Aspergeriin voikin liittyä hyvä looginen päättelykyky eli niinsanottu korkea ÄÖ, kun puolestaan sosiaaliset taidot ovat haasteellisia. Itse koen haasteena myös sen, että kaikki pitää ajatella perinpohjin, jokaiseen asiaan on löydyttävä looginen selitys, ennen kuin voi jatkaa työtä. Jokaisella on se oma vahvuusalueensa, toisilla se on sosiaaliset taidot, toisilla looginen päättelykyky. Se ei kuitenkaan saa arvottaa ihmistä persoonana.
Miten ADD-piirteisyys vaikuttaa arkeen?
ADD on tuonut elämääni hyvin paljon monimuotoisuutta, jos näin voisi asiaa kuvailla. Päivittäisessä elämässä se näkyy eniten asioiden hukkailuna ja hävittämisenä. Siinä missä mieheni ottaa matkalla sängystä aamupalalle 100 askelta, minä otan 500 tai välillä jopa 1000, koska ehdin hävitää kaiken kahvikupista puhelimeen siinä matkalla. ADD tuo myös ongelmia muistamisen ja oppimisen kanssa, sillä keskittyminen ”tylsiin asioihin” on vaikeaa. Rivit pomppivat kun yrität lukea ja sama teksti täytyy lukea kerta toisensa jälkeen samalla hokien mantraa: ”Terhi, nyt minä luen tämän. En ajattele muuta, en unelmoi, en visioi. Minä luen tämän sivun.” Silti lopputulos voi olla, etten muista mitään.
Lapsuudessa ADD on näkynyt vahvasti unelmointina ja tietynlaisena taiteilijasieluisuutena. Havaitsen omia piirteitä myös toisessa lapsessani, hän on hyvin herkkä ja hänellä on vahvat omat unelmaiset visiot, kuinka vaikka tietyt leikit sujuvat. Hänen täytyy opetella, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin hänen kuvitelmissaan, sillä kavereillakin voi olla ehdotuksia leikkien kulkuun. ADD lapset ovatkin usein pieniä haaveilijoita, jotka uppoutuvat omiin kuvitelmiinsa. Näin myös minä olen ollut.
Vahvat tuntemukset
En osaa eritellä, mistä todella vahva tunteminen johtuu, mutta se on yksi asia minkä huomaan poikkeavana minussa ja lapsissa verraten vaikka lasten isään. Vahvat pelkotilat nukkumaan käydessä, jotka toki liittyvät myös kehityskaareen, mutta liittyvät myös herkkyyteen. Olen tuntenut ulkoiset asiat läpi elämän aika raskaasti ja jumiutunut niihin, ja vasta terapian jälkeen osaan eriyttää niitä tunteita pois omasta itsestäni. Jumiutuminen omiin mielenkiinnon kohteisiin on myös luonut omat haasteet sosiaaliseen elämään, ja lapsilla on myös tätä havaittavissa. Vahva aistimus näkyy kaikessa vaatteiden tunnussa päällä ruokalautasen estetiikkaan ja koriste-esineiden asentoon. Jos purnukka on vinossa, siitä voi mennä maailmakin vinoon.
Kuulostaako haastavalta? Sitä toisinaan on, mutta myös todella antoisaa ja elämää rikastuttavaa. Eihän meistä kukaan ole normaali, sillä normaali on jotain mitä ei voi määrittää.
Kanapasta toimii aina ja tällä kertaa otin testiin kaurakerman. Maukas kanapasta on nopea valmistaa ja tällä reseptillä valmistat 6 annosta, joissa kussakin tasaisesti eväsrasioihin jaettuna 482 kcal. Esimerkiksi lounaalla pasta-annosta kannattaa jatkaa vihersalaatilla / kasviksilla ja mikäli energiatavoitteesi per ateria on suurempi, lisää annoskokoa ja vaikka raejuustoa kyytipojaksi. Tämä resepti oli yllättävän herkullinen!
Kanapasta kaurakermalla 6 annosta Raaka-aineet:
450 g maustamaton broilerin fileesuikale
250 kaurakerma pippuri
500 g gluteeniton penne pasta
40 g extraneitsyt oliiviöljy
10 g vehnäjauho tai muu suuruste
suolaa ja pippuria
2,5 dl pastan keitinvettä
Valmistusohje:
Laita kattilallinen vettä kiehumaan, lisää pastat kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan
Kuumenna pannu ja paista kanat, mausta suolalla ja pippurilla
Lisää öljy pannulle ja vehnäjauho sekaan, kypsytä jauhoja sekoitellen muutama minuutti
Lisää vesi pannulle kanojen joukkoon koko ajan sekoittaen, kiehauta jotta kastike sakenee
Lisää kaurakerma ja kiehauta kastike nopsaan
Mausta haluamallasi tavalla ja tarjoile tuoreiden tomaattien kera
Tämän reseptin parsakaalit saivat rapeutta uunissa paahtamalla ja pasta makua itse tehdystä pestosta. Öljyinen pesto on hyvin energiarikasta, ja öljyn käyttöön kannattaakin kiinnittää huomioita, mutta sitä ei kuitenkaan tule välttää. Rypsi- ja oliiviöljyn käyttö on makuasia, molemmat niistä sisältävät hyviä elimistölle välttämättömiä rasvahappoja. Öljyjen maku voi olla hyvinkin poikkeava valmistajasta riippuen, ja itselle sopiva öljy löytyykin vain testailemalla. Mutta sitten asiaan, eli itse tofupastan reseptiin, johon valmistamme tällä kertaa sitruunapeston itse.
Tofupasta ainekset 3 annosta:
300 g fettucine tuorepasta
250 g Tofu
190 g parsakaali
2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruunan mehu
30 g extraneitsyt oliiviöljy
30 g persiljaa
30 g basilikaa
1 kasvisliemikuutio
suolaa ja pippuria
Valmistusohje:
Esivalmistele parsakaali ja tofu sopivan kokoisiksi paloiksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen, pannu liedelle ja vesi kiehumaan pastaa varten. Lisää veteen suolaa tai kasvisliemikuutio, jotta pasta saa makua. Purista puolikkaan sitruunan mehu, toisen puolen voit viipaloida koristeeksi. Hienonna persilja, basilika ja valkosipulit.
Aloita valmistamalla pesto. Sekoita persilja, valkosipuli, basilika ja sitruunamehu öljyn kanssa ja mausta pestoa suolalla sekä pippurilla.
Sekoita toisessa kulhossa puolet pestosta parsakaalin joukkoon. Lorauta sekaan hiukan hunajaa ja paahda parsakaaleja n. 15minuunissa.
Kuumenna tofu pannulla ja kypsennä pasta suolalla tai kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Mausta tofua mielesi mukaan.
Kaada kypsästä pastasta vesi pois ja lisää puolet pestosta pastan joukkoon.
Tämä on se päivä, jolloin en enää ole hiljaa. Tänään puhun teille kuinka väkivalta aiheuttaa pelkoa. Siitä, kuinka se ei ole normaali tunne elää jokapäiväistä elämää. Sitä minäkin olen tuntenut ja elänyt sen kanssa, vuosia. Tiedän, että sitä pelkoa on ympärillä enemmän kuin arvata saattaa, koska siitä vaietaan. Miksi?
Koska joissain tilanteissa, kertominenkin pelottaa. Ja siksi, on äärimmäisen tärkeä nostaa esille vertaistukea, apua ja ratkaisuja. Älä jää asian kanssa yksin.
Alkusanat
Te, jotka olette tekstejäni lukeneet, olette kulkeneet mukana matkaa läpi masennuksesta ADD diagnoosiin, jonka sain vasta vuonna 2020. Halusin saada selville, että miksi olen ollut niin ujo ja pelännyt auktoriteettejä oman identiteetin peittämisen varjolla. Suurin syy prosessin aloitukseen vasta nyt, oli se, että halusin pystyä olemaan ”mahdollisimman hyvä” äiti lapsilleni, olemaan läsnä ja se oli usein haastavaa. Ajattelin ja ajattelen edelleen, että he pystyvät paremmin taistelemaan maailmaa vastaan, jos heillä on eväät taskussaan tarpeeksi ajoissa, sillä moni psykologinen piirre on periytyvää. Heidän ei tarvitsisi kulkea yhtä kivikkoista reittiä.
Ystäväni sanoin: ”En toivo heille liian siloteltua elämää, mitä elämää se sellainen on?” Tietyt asiat kuitenkin ylittävät rajoja ja niihin tulee puuttua. Elämän rikkaus on elää kaikilla tunteilla, joita se matkallaan suo.
Tässä kirjoituksessa tulee näkymään somen positiivinen voima ottaa kantaa ja nostaa aiheita yhä useampien tietoisuuteen. Siitä minäkin sain voimaa nyt kirjoittaa tekstin, joka on odottanut aikaansa. Kirjoitus on kokoelma omaa ja ympäröivää kokemusta. Vaikka olen vain yksi ihminen, joka tästä puhuu, olen silti yksi ääni enemmän. Yksi ääni lisää vertaistukea, ääni sille, että pelko ei ole okei. Pelko ja väkivalta ei katso ikää, sukupuolta tai kansalaisuutta.
Tässä on mun kokemus pelosta, sen kolmet erilaiset kasvot.
Ensimmäiset kasvot
Ensimmäinen vahva kokemukseni pelkoon ja häpeään liittyy aikaan ennen aikuisuutta.
Olin ns. vaikea nuori, koska kipuilin omien haasteideni kanssa, joita en ymmärtänyt ollenkaan. Helppo tapa olla sosiaalinen, oli juoda alaikäisenä. Niin monet tekivät ja tekevät edelleen. Tähän aikaan liittyy tapahtuma, jossa ylitettiin vanhempien kiellot, sillä rajoja etsitään ja venytetään. Ensimmäiset kasvot liittyvät ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin. Ajattelin, että en voi puhua tästä, koska olen rikkonut rajoja ja siitä seurasi minulle rangaistus siinä muodossa, kun sen sain.
Sen haluan teille nuorille sanoa, että aina on lupa puhua. Asioihin löytyy myös ammattiapua, ja kokemuksesta voin sanoa, että puhumisesta ei sinua tuomita. Itse olen uskaltanut puhua aivan liian pitkän ajan päästä. Omista vanhemmista irtautuminen on normaalia kasvua ja kehitystä, eikä kaikkia asioita nuori pysty vanhemmalle kertomaan. Siinä iässä rakennetaan omaa identiteettiä, ”kuka ja millainen minä olen?” Jos kohtaat väkivaltaa tai muuta raskasta pelkoa, voit puhua ammattilaiselle. Mm. nuortenelama.fi sivustolta löydät tytöille/naisille ja pojille/miehille suunnattua tietoa, puhelinnumeroita, chatin ja muuta neuvontaa. Minä en puhunut, koska luulin tietäväni elämästä kaiken, vaan ei ihminen ole koskaan valmis.
Toiset kasvot
Ne kasvot olivat vaaleaihoiset ja pitkähiuksiset. Tämä kasvo ei ollut mies. Se tapahtuma oli ennalta arvaamaton pahoinpitely, juuri aikuisuuden kynnyksellä. Tapahtuma, joka silminnäkijöiden ansioista päätyi oikeuteen. Tapahtuma, josta olin kiitollinen pitkään, sillä koin, että tämä henkilö muutti elämäni suunnan.
Minulla on ollut todella, todella voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, ja kuten moni tietää, alkoholi on helppo tapa murtaa kuorta. Sitä on hankala kuvata, kuinka vahva se pelko voi olla, mutta ehkä tämä kuvastaa sitä. Sinun tarvitsee saada itsesi sairaalakuntoon, ajatella, että tämä oli minulle rangaistus huonosta käytöksestä, joka on alkoholin aikaan saamaa. Vain siksi, että pelkäät puhua ja olla tilanteissa mukana muuten. Olipa kyse kadulla kävelemisestä, ruokalaan tai kahvilaan menosta, sydän alkoi tykyttää ja tuntui, että hengitys salpaantuu. Myös siihen asiaan on saatavilla apua.
Ne ovat sellaiset, joita kohdataan hyvin paljon perheissä ja suhteissa. Henkisen ja fyysisen väkivallan kasvot, jotka raastavat mielenterveyden rippeet. Ne kasvot muuttavat minuutta, joka päivä. Ne kasvot saivat minut pelkäämään sanoa: ”Moi, olen Terhi, asun täällä ja täällä.”
Onneksi sanoin moi, sillä se tyttö kenelle puhuin, auttoi mut pois siitä kierteestä. Hän kertoi minulle, ettei se pelko ole normaalia. Fyysinen väkivalta, narsismi ja sairaalloinen mustasukkaisuus ympäröi hyvin, hyvin monia. Siitä ei saa olla hiljaa ja aina on keino, millä kierteestä pääsee ulos. Kokemuksesta tiedän, että se tie on vaikea ja siihen tarvitsee ulkopuolista tukea. Prosessi voi olla pitkä ja tuskainen, mutta siihen tilanteeseen ei saa jäädä. Älä jää yksin.
Väkivalta ei ole okei, on se henkistä tai fyysistä, sitä ei pidä sietää ja siihen on saatavilla apua.
Puutu, jos epäilet.
Sinulle, joka vähättelet
Vähättelyä voi kuulua läheltä ja kauempaa. Kysymys kuuluu sinulle, joka näitä suustasi päästät, että haluaisitko vaihtaa paikkaa? Mitä siihen tarvitsee, että uskotaan? Lääkärintodistuksen? Fyysisestä väkivallasta sen saa, muttei henkisestä. Fyysisen väkivallan merkeistä minullakin on puumerkit kansiossa, vaan se henkinen puoli on hoidettu ensin pillereillä, sitten terapialla ja oikealla diagnoosilla. Vähättely on pahinta, mitä voit tehdä. Se, kun sinulle sanotaan:
”ehkä sä vain olet niin mielenvikainen itse, ei siinä miehessä välttämättä ollut mitään vikaa”
”miten tuollaisiin tilanteisiin voi joutua”
”miksi et voinut pyytää apua”
”se johtui susta ittestäs”
Keholla on erilaisia puolustusmekanismeja äärimmäisiä tilanteita vastaan kuten ”taistele ja pakene” tai lamaantuminen. Äärimmäisessä tilanteessa ihminen voi olla täysin kykenemätön toimimaan, jopa pyörtyä tai saada supermiehen voimat. Tekisi mieli sanoa herra ********lle, että laitetaanko asetta ohimolle ja puikko persiiseen? Voinet testata, millainen pelkoreaktiosi on.
Henkinen väkivalta on salakavalaa ja muuttaa minuutta. Se voi kääntää ajatukset päälaelleen, jolloin uhri ajattelee olevansa syy ja ongelma tilanteeseen. Hän voi kuvitella, että muuttamalla tiettyjä asioita itsessään, toimimalla toisin, hän saa ongelman ratkaistua. Takaan ja vannon, että niin ei käy. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin toista ei voi muuttaa vaan muutos lähtee sisältä ja se usein vaatii myös koko ympäröivän elämän muutosta. Tärkeintä on tunnistaa ongelma ja tunnustaa se itselleen, ei ole häpeä myöntää.
Viime vuosi oli hyvin kiireistä aikaa, ja kiire toi mukanaan epäsäännöllisen ruokailun ja valtavan stressin. Iso stressin aiheuttaja liittyi yritystemme kasvuprosesseihin, joka oli tietoinen valinta, mutta on kostautunut – ihan kuten arvelinkin. Kerrytimme molemmat puoliskot pari extrakiloa, mutta nyt on taas muutoksen aika ja pääsen takaisin lempipuuhieni pariin <3
Hyvä ravinto ja terveelliset elämäntavat ovat mantra, jota haluan ahmia ja kahmia suurin annoksin. Sitä haluan myös jakaa, joten ruokavaliomuutostemme myötä, tulen jakamaan kaikenlaisia reseptejä ravintoarvoineen teille. Suurin osa resepteistä on todella helppoja ja käytännöllisiä, kuten tämä jauheliha-pastakeitto. Nam!
Ravintojakauma 360 kcal / 500 g annos:
Hiilarit 49 g
Rasva 9 g
Proteiini 21 g
Jauheliha-pastakeitto valmistuu helposti ja onnistuu seuraavista aineksista:
400 g naudan jauheliha 10%
250 g gluteeniton fusilli
2 kpl kasvisliemikuutioita
400 g keittojuureksia
2 litraa vettä
Laita lihaliemikuutiot veteen ja vesi kiehumaan. Ruskista samalla jauheliha kuumalla pannulla. Lisää kiehuvaan veteen pasta sekä keittojuurekset ja keitä ohjeen mukaan. Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja lisää keiton joukkoon sitten, kun pastat ovat kypsiä. Tarjoile keitto basilikalla koristellen!
Viimeisimmät kommentit