Mustikkabanaani -smoothie

Mustikkabanaani -smoothie

”Äiti, ethän laittanut sokeria siihen?” ? On vissiin tyttö kuullut puhuttavan asiasta muutaman kerran. Tämä smoothie ei todellakaan tarvitse makeuttajaa, sillä banaanista tulee luonnollisesti makeutta. Ainekset sekaisin blenderillä ja se on siinä!

Ainekset:

  • 1/2-1 banaani
  • kourallinen jäisiä mustikoita
  • 1prk arla proteiinijogurttia (kurkku-päärynä-hunaja) tai 1,5dl Alpro Soya maustamatonta jogurttia
  • 1-2dl maitoa

Liäksi halutessasi:

  • 2rkl mansikan makuista heraproteiinijauhetta
  • tai 1rkl hamppuproteiinijauhetta

 

Itse en tykkää käyttää suurta määrää jauheita seassa, koska ne muuttavat koko koostumuksen jauhoiseksi.

 

Vinkki!

Tee tuplamäärä ja ennen proteiinijauheen lisäämistä, kaada smoothieta jäätelömuotteihin. Terveellinen jäätelö maistuu myös lapsille välipalana.

Kateuden kolmiodraama

Kateuden kolmiodraama

Luin kateusaiheisen postauksen juuri avatraining -blogista. Tekstissä pohdittiin  eritoten naisten välistä kateutta ja siitä seuraavaa typerää laumakäyttäytymistä, näin tiivistettynä. Olen myöskin pohtinut tätä aihetta ja joskus huomannut itsenikin syyllistyvän typerään käyttäytymiseen tai ainakin ajattelutasolla toimimiseen, vaikka yritän sitä hillitä. Myönnätkö sinä itsellesi olevasi kateellinen, edes joskus?

Tunnista ja tunnusta

Kateus itsessään, on tunne missä muutkin tunteet ovat. Käyttäytymisesi puolestaan heijastuu toisista ihmisistä, niin kuin itse käyttäydyt. Omiin ajatuksiisi voit myös vaikuttaa. Olen kirjoittanutkin aiemmin postauksen positiivisesta itserakkaudesta, artikkelin löydät täältä. Ajatellaampa vaikka alkoholismia tai muita riippuvuuksia; sairaudesta parantuakseen on ensin myönnettävä itselleen, olevansa riippuvainen ja vasta sitten on mahdollista parantua.

Voit muuttaa kateuden kierteen suunnan, kun ensin tunnistat ja tunnistat itsellesi, että toiminnassasi on kehittämisen vara. 

Asioiden ja tunteiden havainnoiminen on yleensä hankalin vaihe, koska emme hevillä tahdo myöntää, että itsessämme olisi jotain virheitä. Samaan aikaan voimme katsoa peiliin ja nähdä kasapäin ulkoisia asioita, joita haluamme parantaa. Katsomme lehtiä, mainoksia ja toisia ihmisiä kadulla, kuinka heillä on litteämpi vatsa, kiinteämpi peppu tai uudemmat lenkkarit. Olemme kateellisia toisen hyvästä, hiljaa sanomatta sanaakaan tai pyrkien loukkaamaan toinen maanrakoseen. Olemme kateellisia, sanomme tai ajattelemme rumasti ja saamme aikaan negatiivisuuden kierteen. On syntynyt kateuden kolmiodraama.

Kuinka kääntää kelkka?

Seuraavan kerran, kun havaitset ajattelevasi toisen omaavan jotain, mitä itse tahtoisit, myönnä se itsellesi. Avaa sanainen arkkusi, mutta sen sijaan, että lyttäisit toista, kehu häntä ja kerro avoimesti; ”vitsit että sulla on hienot kengät, juuri noita olen itsekin halunnut!” Tai kehu hänen tekemää kovaa työtä vartalonsa eteen, kehu jos hän on onnistunut lopettamaan tupakoinnin, vaikket itse olisi siihen pystynyt. Kehuminen on asia, joka myös voi olla hankala sanoa ääneen, mutta siihen voi myös totuttaa itseään. Ja voi että sitä tunnetta, kun saatkin kehullasi toisen mielen pilviin! Samalla itseltäsi tippuu taakka harteilta, kun avoimesti myönnät että; ”sinulla on juuri se, mitä minäkin toivon saavuttavani.”

Kohti unelmaa

Tunnista, tunnusta ja toimi. Siinä vaiheessa kun olet kääntänyt kateuden ja katkeruuden positiiviseksi palautteeksi, voit huomata, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ehkä kaverisi auttaa sinua eteenpäin, jakamalla vaikka treenineuvoja tai tsemppaamalla. Ehkä saat ventovieraalta vastaukseksi sympaattisen hymyn? Voi myös olla mahdollista, että tämä vieras ei ole vielä saavuttanut sinun ”tasoasi” ja sättii avualiasta toimintaasi, mutta älä silti luovu hyvistä läytöstavoistasi, sillä ei ole syytä palata lähtötilanteeseen. Ohdakkeesta on turha tarrata piikkejä persaukseen,  usein pätee karman laki ja paha saa kuin saakin palkkansa. Ole ystävä toiselle ja anna hänen olla ystävä sinulle, vaikka kyse olisi täysin vieraasta henkilöstä. Emme koskaan näe verhon taakse ja ennen kuin tiedämme mitä sieltä paljastuu, on raukkamaista ja kerrassaan ala-arvoista arvostella yksipuolisen kuvan perusteella.

Olen päättänyt pyrkiä kertomaan toisille hyviä asioita enemmän, kehumaan puolisoani, ystäviäni ja vieraita. Olen päättänyt olla avoimempi itselleni sekä muille, vaikka se vaatii totuttelua. Kokeile sinäkin ja laitetaan yhdessä positiivinen energia kiertämään! ?

 

Appelsiinimango -smoothie

Appelsiinimango -smoothie

Tämän smoothien valmistukseen tarvitset mehulingon ja blenderin. Mehusta ensin kaikki hedelmät ja sekoita sitten tasaiseksi blenderillä loppujen ainesten kanssa. Tänään käytin smoothieen maustettua jogurttia ja kookoskermaa, mutta  kevyempään versioon ne voisi korvata esim. Alpro Soya kookos jugurtilla.

Ainekset:

1 mango

1/2 limeä

5 porkkanaa

3 appelsiinia

1/4 kesäkurpitsaa

1,5dl jogurttia (arla kurkku-päärynä-hunaja)

1dl kookoskermaa

1rkl hamppurouhetta

 

Kookoskerma maistuu ihanalle smoothiessa, mutta sen korvata kevyemmilläkin tuotteilla. Käytin tällä kertaa kuitenkin sitä, koska se oli sopivasti jäänyt isännän porkkanakeitosta. 

Isännän tulinen porkkanasoppa

Isännän tulinen porkkanasoppa

Isäntä oli hieman pakosta soppakauhan ääressä, kun itse jouduin työkeikalle lomapäivänä. Suunnitelmissa oli valmistaa pähkinäinen porkkanakookoskeitto, joka nyt sai hieman twistiä isännän näkemyksen mukaan. Alla resepti, olkaa hyvä!

 

Ainekset:

  • 5 kevätsipulia varsineen
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 punainen chilipalko
  • 6 isoa porkkanaa
  • 1 rkl öljyä
  • 1,5kpl kasvisliemikuutiota
  • 8dl vettä
  • 1 dl maapähkinävoita
  • 1 dl Alpron kookoskermaa
  • 1/2 tl mustapippuria myllystä
  • 1tl suolaa
  • 2 rkl korianteria hienonnettuna
  • 2 rkl basilikaa hienonnettuna

Isännän lisukkeet:

  • 1rkl hamppuproteiinijauhetta
  • 1rkl kookoshiutaleita
  • 1/2tl chilijauhetta

Työkertomus:
Aloitin viipaloimalla porkkanat, ensin kuorin ne. Pilkoin ja kuorin myös muut kasvikset. Sipulit pilkkosin ihan pieniksi paloiksi. Chilin ja valkosipulin myös. Tämän jälkeen kulotin ne, paitsi sen chilin ja valkosipulin.
Kulottaminen tarkoittaa sitä, että kuumalle pannulle pistetään juoksevaa rasvaa ja kasvikset käytellään siinä väriä vaihtamassa. Kulotetut kasvikset heitin kattilaan.

Sitten oli aika lisätä vesi ja kasvisliemikuutio. (Ohjeessa oli 8dl kasvislientä. Tässä vaiheessa oli syytä soittaa liittoon, että mitä moinen liemi on, kun kuitenkin nenän edessä oli pieni kuutio. Kysyin, että mitenhän ****** tämmöisestä kuutiosta mitataan 8dl? Emäntä oivallisesti neuvoi.) Tämän osion paransin ohjeeseen, ihan syystä. Kukaan ei kertonut että milloin toi kerma ja pähkinärasva piti laittaa, mut lisäsin ne ennen seuraavaa vaihetta. Emäntä sitten kertoikin ettei kermoja kannata keittää. Laihialaiseen versioon kermaa ja rasvaa ei sitten laitella, niissä kaikkia kaloreita.

Tässä vaiheessa muuten lisäsin vasta pilkotun chilin ja muut mausteet. Kaiken tämän hässäkän jälkeen nesteessä lilluvat palaset survoin sileäksi soossiksi Bamixilla (eli sauvasekottimella). Noiden palasten tulee kyllä keittyä n.10min vaikka Bamixin terä uppoaa raaempaankin tuotteeseen.

Pinnalle heitin pilkotut vihreät yrtit, kookoshiutaleet ja kaiken muun mitä vielä puuttui. Yhden facebook päivityksen päätin tehdä kun joku tahveli käski mitata basilikan lehtiä ruokalusikalla.

Keitto sitten hautui emännän paluuseen saakka, ei kannata viikkoja kuiten odotella.

Sinun merkitys

Sinun merkitys

Kun olet pieni, mitä sinä mietit?
Mitä sinä näet? Miten sinä koet?
Mitä sinä tunnet?

Pieni näkee sen, mitä sinä hänelle näytät eleilläsi, käytökselläsi ja vuorovaikutuksellasi hänen ja muiden kanssa.  

Kun minusta tuli äiti, minun oli pakko pysähtyä, ottaa vastaan kaikki tunteet sellaisina kuin ne sattuivat vastaan tulemaan. Ei ollut mahdollisuutta paeta ikäviä tunteita, eikä myöskään aina ollut mahdollisuutta lähteä jonnekkin, silloin kun siltä tuntui. Harteille kasvoi suuri taakka, sellainen jota en ollut ennen kokenut. Ei kumpikaan meistä ollut kokenut. Vastuun taakka. Vastuun lahja.

Samaan aikaan tämän uuden asian kokeminen oli järisyttävän pelottavaa, mutta myös parasta, mitä olen ikinä kokenut. En henkilökohtaisesti usko, että lapsen tuloon voisi olla ikinä täysin valmis, koska jokainen heistä on yksilö, jonka kanssa kasvetaan, opitaan ja tutustutaan matkan varrella. Eikä liikaa pidäkään suunnitella, on paljon antoisampaa elää ja nauttia hetkessä, kuin elää ennalta suunniteltua kaavaa, joka murenee pienestäkin vastoinkäymisestä. Niiltä kun ei elämässä voi välttyä.

Lapsen tulon myötä oli pakko pysähtyä ja asettaa pienen tarpeet etusijalle, herättävä yöllä kymmenen kertaa jos toisella oli nälkä tai muuten vain uni oli katkonaista. Vierelle tuli joku, joka ei voinut elää ilman huolehtijaa. Tällainen uusi elämäntilanne on varmasti jossain määrin shokki parisuhteessa, koska monesti erityisesti naisen rooli muuttuu äitiyden, hormonien ja imetyksen myötä, jolloin puolisolla voi tulla olo, ettei häntä huomioida kuten ennen. Alkaa perheenä kasvamisen aika, aika jolloin etsitään uusi yhteinen tapa olla puolisoita ja vanhempia.

Kuva: Heli Mielonen

On tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista, omasta sosiaalisesta elämästä ja parisuhteen yhteisestä ajasta, koska oma hyvinvointi välittyy myös lapseen. Kiire, stressi ja kisma parisuhteessa heijastuu lähes välittömästi lapsen käytöksestä. Mielestäni on myös tärkeää luoda lapselle sosiaalista elämää ja totuttaa viettämään aikaa muidenkin aikuisten, kuin vamhempien kanssa. Läheinen suhde isovanhempiin, kummeihin ja vanhempien sisaruksiin on rikkaus, eikä julmuutta lasta kohtaan. En tarkoita, että pientä on joka viikonloppu vietävä hoitoon, jotta itse pääsee baariin, vaan sitä, etten usko lapsen kärsivän henkisesti siitä, jos on yksivuotiaana isovanhemmilla yökylässä. Itse olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, mikä on siinä mielessä hirveä vaiva, että jos jotenkin pystyn lapsiani rohkaisemaan omatoimisuuteen, itseensä luottamiseen ja sosiaalisiin tilanteisiin, pyrin sen tekemään. Iso perhe ja ystävät ympärillä ovat tuki ja turva, varsinkin kun omat voimat eivät meinaa riittää. Elämässä tulee vastoinkäymisiä, jolloin jaksaminen syystä tai toisesta on koetuksella. Olen omat lapseni vienyt aika varhain hoitoon erilaisiin paikkoihin aina tunneista yökyläilyyn saakka ja minusta on ihana huomata, että lapseni siitä pitävät. He kysyvät minulta: ”äiti, mennäänkö tänään Fressiin leikkimään? Äiti, ajetaanko papalle? Äiti, saanko mennä Kirsti mummon kanssa maalaamaan?” Kerrat, jolloin he ovat itkeneet hoitoon jäämistä, ovat lueteltavissa yhden käden sormilla ja vaikeimmat ajat kohdistuvat pitkiin sairastelujaksoihin, ei koskaan siihen, että ”joutuisivat” toiselle perheenjäsenelle hoitoon. Uskon, että lastani rohkaisemalla ja tukemalla, hän kokee olonsa turvalliseksi laajemmassakin ympäristöstössä.

Kuva: Heli Mielonen

Äitiyden myötä olen pohtinut huomattavasti enemmän omaa käytöstäni ja pyrkinyt nielemään monia kiukunpuuskia. Yritän tietoisesti muuttaa omaa suhtautumistani lempeämmäksi puolisoani kohtaan, jota pienet sisarukset myös näyttäisivät välittämistä toisilleen. Olemme molemmat kasvaneet perheissä, joissa vanhempien läheisyys toisiaan kohtaan on ollut tabu, mutta me haluamme välittää erilaisen kuvan. Tämä varmasti on aika perisuomalainen tapa, sillä suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta kyllä tänne kylmään Suomeen sietäisi vähän lämpöä ja läheisyyttä lisätä. 😉 Toki haluan myös näyttää, että töitä on tehtävä, jotta elämässä pärjää, mutta luulen että kansamme ”synti” on olla liiankin ahkera, jolloin unohtuu peruspilarit. Hyvinvointi.

Pieni näkee sen, mitä ympärillä konkreettisesti on. Jokainen asia on uutta ja ihmeellistä, joten pysyvyyden tunteen luominen lapsen ympärille on tärkeää. En voi väittää, etteikö olisi hankalaa sovittaa aktiivista elämää, sitä kliseistä ”omaa aikaa” ja samaan aikaan pyrkiä viettämään perheen kesken kiireetöntä aikaa. Näen, kun lapseni kapinoi kiirettä vastaan ja silloin on aika miettiä mitä tehdä toisin. Jos pienet kädet ojentuvat hakeutuakseen syliisi ja toteat, että nyt äiti ei ehdi, on aika pysähtyä ja laittaa arvot kohdalleen. Mikäli kyse ei ole elämästä ja kuolemasta, ei voi olla niin kiire, etteikö lasta ehtisi pitämään sylissä. Yrittäjänä ja äitinä tämä asia on pitänyt monesti ottaa pöydälle ja mietittävä toden teolla, koska kyse on elannon saannista, omasta, lapsen ja puolison hyvinvoinnista. Elämän tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin ne pienet asiat, joita ei rahalla saa. Se joka muuta väittää, puhuu paskaa tai ei on tunneköyhä narsisti. Mieti, mitä jää jäljelle, jos sinulta viedään kaikki raha ja maallinen omaisuus? Entä mitä jää jäljelle, jos sinun perheesi menehtyy junaonnettomuudessa? Ei lienee tarpeellista kirjoittaa vastausta, vaikka kyse onkin äärimmäisistä esimerkeistä. Pysähdy hetkeksi, katso nukkuvaa lasta, katso hetki taivaalle ja ole aidosti läsnä.

Kuva: Heli Mielonen  Lapsi on peili itsestäni ja jos haluan heidän muuttavan käytöstään, on minun ensin muutettava omaani, nähtävä omat heikkouteni ja kasvettava niistä. Se on minun merkitys. Olen pienelle puun juuret, josta hän kasvaa ja pieni on minulle peili, joka muistuttaa mikä on oikeasti tärkeintä.

Muistathan sinäkin pysähtyä välillä ja antaa läheiselle kiireetöntä aikaa, aikaa jolloin olet olemassa.