mennessä Terhi | marras 21, 2017 | Keitot, salaatit & kasvisruuat, Reseptit
Mausteiset sosekeitot ovat ihanan nopeita valmistaa ja niihin voikin käyttää vaikka mitä jääkapista löytyviä ”tähteitä”. Hieman nahistuneet kasvikset menevät vielä mainiosti mukana ja vältytään ruokatähteiltä. Punajuurikeittoon sujahtaa myös muita juureksia, voit mukailla reseptiä sen mukaan mitä kaapistasi löytyy.
Tein keiton suunnilleen tuplana kasvisten osalta, mutta tästäkin määrästä riittää jo yhdelle useampi ateria tai kadelle reilu lounas. Riippuen ruokahalun määrästä. 😀
Punajuurikeitto:
- 2 punajuurta
- 1 bataatti
- 3 suurta porkkanaa
- 2 punasipulia
- 1 chili
- 2 – 3 valkosipulinkynttä
- 1 kasvisliemikuutio (laitoin 2 suurempaan määrään
- 1 prk kookoskermaa tai ruokakermaa
- Pinnalle tuoretta basilikaa
Kuori ja kuutioi vihannekset, pilko chili sekä valkosipuli sekä vettä niin, että kasvikset peittyvät. Keitä kypsäksi, mielummin hieman ylikypsiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kerma joukkoon sauvasekoittimella sekoittaen ja keitto on valmis. Voit halutessasi vielä lisätä hieman nestettä ja kiehauttaa keiton nopeasti.
Helppoa ja terveellistä! Tutustu myös muihin keitto- ja salaattiresepteihin.
mennessä Terhi | marras 10, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle
Syksy on pitkällä ja pimeä vetää terveenkin mielen väsyneeksi ja alakuloiseksi, varmasti tuttua monelle. Olen itse ollut masentunut ja ahdistunut varmaan puolet elämästäni, ymmärtämättä oikein miten asiaa käsitellä. Tässä postauksessa kerron omista tuntemuksistani nykyään, kun masennus on poissa, mutta huomaan silti sen olevan osa minua, edelleen.
Neljä vuoden aikaa. Ne asuvat pääni sisällä, ja voivat vierailla saman päivän aikana helposti ja useaan otteeseen. Voisin syödä edelleen lääkkeitä, mutta koen paremmaksi olla ilman ja oppia käsittelemään tunteeni, sellaisina kuin ne tulevat.
Olen jo useamman vuoden pitänyt itseäni terveenä masennuksesta, mutta silti tunnen todella voimakkaasti asioita. E-pillerit muun muassa olivat jälleen toivoton kokeilu, koska ne saavat sisäisen pirttihirmuni heräämään henkiin ja niitä jo tähän valmiiksi tunnerikkaseen päähän tarvitse enempää. Olisin voinut hakata päätä seinään tai hypätä parvekkeelta aivan mitättömästä syystä, kuten siitä että mies jätti viilipurkkinsa pitkin poikin lojumaan. Onneksi tajusin viskata pillerit roskiin, jäin ehjäksi ja viilipurkitkin pääsivät kierrätykseen. 😉 Olen joskus jopa miettinyt, että onko masennukseni johtunut hormonivalmisteista? Ilman niitä, pysyn paljon paremmin balanssissa itseni kanssa. Masennuslääkkeet puolestaan turruttivat tunteet, kaikenlaiset sellaiset, jonka koin myös epämiellyttäväksi. En esimerkiksi pystynyt kirjoittamaan, vaikka normaalisti keksin runon tai muun tekstin vaivatta. Ne tekivät minusta aivan puupään.
Onko masennus kykyä tuntea liian paljon ja hallitsemattomasti? Yliherkkyyttä? Vai itseinhoa? Elämän inhoa? Toivon menettämistä? Epätoivoa ja avunhuutoja?
Silloin kun itse olin masentunut, en osannut ajatella objektiivisesti asioista, niistä mitkä kohdentuvat minuun ja mitä välitän muihin. Esimerkiksi kritiikki oli maata kaatavaa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin olla niin hyvä, ettei saa negatiivista palautetta mistään. Parhaana kaikessa olemisen tarve on äärettömän rankkaa niin itselle kuin läheisillekin. Kohdistin myös kaiken negatiivisen palautteen itseeni, siihen että olen huono ihmisenä ja jotenkin kelvoton. Yritin myös olla liian avulias kaikille ketä tunsin, niin perheelle kuin töissä ja harrastuksissakin. Negatiiviset asiat purin fyysisesti itseeni, joko rasittamalla liikaa tai muuten. Yli yrittäminen ja liika avuliaisuus polttivat minut totaalisesti loppuun, kaiken muun henkilökohtaisen ohella. Yli yrittäminen ja hyväksynnän hakeminen onnistumisilla peittivät huonoa itsetuntoani ja suljin niillä kaikki huonot kokemukset pois mielestä. Mitä enemmän töitä, sitä vähemmän ajatuksia ja pahaa mieltä. Elämässäni, niin kuin varmasti monella meistä, on todella rankkoja asioita taustalla. Niitä voi jäädä murehtimaan, tai niistä voi kasvaa vahvemmaksi. Sinä päätät.
Huomaan nykyään painivani edelleen samojen asioiden kanssa, haluaisin olla mukana joka paikassa ja auttamassa jokaista, mutta pyrin ajattelemaan hieman järkevämmin. Päässäni voi heilahtaa mielialat alta aikayksikön, mutta totean itselleni, että nonniin, taas sitä mentiin. Hengailen tunteiden kanssa sen aikaa kun ne haluavat olla läsnä ja sitten taas kohti uusia tuulia.
Eniten tykkään setviä ajatuksia ajellen ja kuunnellen musiikkia, voin itkeä, nauraa tai huutaa ihan rauhassa ja maisematkin on kivoja. 🙂 Tällä hetkellä koen, että niin sanottu masennus on osa minua, se tekee minusta ajattelevaisen ja tarkkaavaisen persoonan. Jos voisi sanoa, niin se on yksi luonteenpiirre, jonka olen pikkuhiljaa hahmottanut itsestäni ja olen jopa oppinut vähän pitämään siitä. Kuulostaako hullulta? Ehkä, mutta jos en kokisi asioita voimakkaasti, en myöskään aidosti ja palavasti auttaisi muita. Se vaikuttaa mm. personal training työhön, kirjoittamiseen ja ystävyyssuhteisiin. Minusta on vapauttavaa raivota tai itkeä yksinäni keittiön lattialla, kenenkään siitä tietämättä, sillä saan taas asiat lokeroitua kohdilleen. Toisena päivänä tanssin imurin kanssa ja kolmantena kaadan maitoa suodatinpussiin kahvia tehdessä. Noh, nyt tiedätte kaikki mitä minä täällä touhuan. ;D Harrastukset, työ, pienet lapset ja eriskummalliset ”ystävyyssuhteet” pistävät kyllä pään sekä jaksamisen koetukselle, vaikka kyseessä ei enään olekaan sellaiset negatiiviset asiat kuin ennen.
Olen siis opetellut pikkuhiljaa vain olemaan tunteiden kanssa, niin hyvien kuin ahdistavienkin. Erona entiseen on vain se, että nykyään pidän myös itsestäni enemmän, minun on oltava elämäni ykkönen, jotta pystyn antamaan muillekin itsestäni. Ja mikä tärkeintä, niin sinä olet se kuka vaikuttaa, vaikutat itseesi sekä läheisiisi. Jos et ikinä nöyrry itseäsi kohtaan ja myönnä joko huonoja puolia, tai päin vastoin et näe hyviä puoliasi, on mahdotonta kasvaa ulos masennuksesta. Silloin masennus on oravanpyörä ilman ulko-ovea, joku voi näyttää sinulle suuntaa mutta oman pään sisällä muutos tapahtuu.
Voimia kaikille aiheen kanssa kamppaileville <3
Jos haluat seurata minun juttuja, klikkaa tykkää
Instassa ja Facessa!
mennessä Terhi | loka 29, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle
Käperryn omaan napaani. Syystä tai toisesta, tavalla tai toisella, en hetkellisesti päästä tietoisuuteni sitä tosi seikkaa, että kaikella mitä teen, on merkitystä. Vaikka se merkitys toisinaan voi tuntua mitättömältä.
Ne pienet asiat. Merkityksettömät asiat, jotka saavat merkityksen myöhemmin. Mikä tämä merkitys on? Onko se vain itse keksitty tarkoitus asioille, jotta ne olisi helpommin hyväksyttävissä, helpommin yli päästävissä ja käsiteltävissä ihmisaivoilla? Onko merkitys silminnähtävissä ja aistittavissa olevia asioita ja loogisesti pääteltyjä selityksiä tapahtumaketjuille? Teot ja tapahtumat saavat merkityksen, joka usein todetaan vuosien päästä. Olet ehkä lapsena nähnyt kuolleen kissan, menettänyt lemmikin tai saanut vanhemmaltasi viimeisillä rahoilla hankitun lahjan. Ne piirtävät sinuun jäljen, jonka arvon ymmärrät joskus myöhemmin.
Meillä on jatkuva tarve kehittyä, saavuttaa enemmän ja näyttää paremmalta. Onneksi, paljon on jo ymmärrystä kasvatettu aidon hyvinvoinnin puolesta, sen puolesta, että olemme yksilöitä erilaisine tarpeinemme. Silti alitajunnassa piiskaa ajatus siitä, mitä voisi olla enemmän ja paremmin? Usein nämä ajatukset liittyvät rahaan, hankkeisiin, titteliin, opiskeluun, asumiseen tai ulkonäköön. Vaikka koitamme samalla olla armollisia itsellemme. Sanomme olevamme tyytyväisiä siihen mitä on.
Mitä sitten on armollisuus? Onko se vain sitä, että tietoisesti annamme itsellemme luvan käyttäytyä tietyllä tapaa, tai hyväksymme toisen sellaisena kuin on? Ehkäpä. Ehkäpä myös valehtelemme itsellemme sanomalla, että olemme armollisia itseämme kohtaan. Niin minäkin teen. Olen ristiriidassa itseni kanssa dominopalikoiden keskellä, miettien jatkuvasti mihin suuntaan palikoita töniä.
Tarvitsemme rahaa elämiseen, mutta kuinka paljon? Mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään mitä sinulla jo on, olla siihen tyytyväinen ja keskittyä nauttimaan. Mitä sinä tarvitset ja mitä lapsesi tai puolisosi tarvitsee? Varmasti valtaosa meistä suomalaisista omistaa aikamoisen kasan turhaa ja merkityksetöntä tavaraa, jotka pyörivät nurkissa mentaliteetilla ”ehkä tarvitsen näitä joskus”. Surullista on, että sinua kohden niitä ihmisiä on varmaan jokaiselle sormelle, ketkä tarvisivat niitä asioita enemmän.
Toisaalta jos sinulla on varaa, on myös järjellistä ostaa, koska eihän muuten muut saisivat palkkaansa, oli se palkansaaja sitten naapurin yrittäjäkaveri tai aasialainen pikkutyttö. Muutamien senttien tuntipalkat eivät ole kohtuullisia, mutta mitä jos ei heillä olisi edes sitä? Kaikella on seurauksensa. Pyrin itse tukemaan paikallisia toimijoita, aina kun mahdollista. Yksityisiä kauppiaita ja korjaamoita ketjujen sijaan. Valinnoillani on väliä.
Koko universumimme on seurausta erilaisista biologisista tapahtumista, aivomme ovat kehittyneet planeetallamme älykkäimmäksi, sen tietoisuuden mukaan mikä näillä lahjoilla on kyetty määrittämään. Olemme määritelleet tutkien evoluution tapahtumaketjuja, uskontoja ja kulttuureja niihin pohjautuen. Oletko koskaan miettinyt mitä olisi, jos esimerkiksi raamattu ei olisi ollut määräämässä elämäämme suuntaa? Jos ei olisi pyhää avioliittoa kahden ihmisen välillä, vaan esimerkiksi viiden naisen ja miehen kommuuni sikiämässä? Tämä ei siis ole haaveeni, mutta se voisi olla todellisuutta, jos dominoreaktion ensimmäinen pala olisi kaatunut eri suuntaan. Se voisi olla meille normaalia. Mitä hulluimmalta tuntuvat asiat voisivat olla normaaleja. Jos avaruus on ääretön, emme edes tiedä, onko koko maapalloa huomenna. Olemme kehittyneet yhdestä solusta, joka tiuhaa tahtia jakautuen on muodostanut ihmeellisen elävän olennon, jolla on ainutlaatuinen elinkaari. Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman, kaikki me kuihdumme pois tavalla tai toisella. Miksi siis elää kaavan mukaan varastoon, kun voi elää nyt?
Minusta usein tuntuu, että olen ristitulessa ajatuksieni ja nykyisen järjellisen elämäni kanssa. Meillä on hyvä suhde, kaksi autoa, kiva asunto ja voimme reissata sekä ostaa sen mitä tarvitsee. En pidä oikeasti autosta, jolla ajan, vaikka ajelen x5 tai x6 bemarilla. Tykkään niistä, arvostan niitä, mutta ne eivät tunnu miltään. Paitsi talvella ratinlämmitin on ihan jees ja tuntuu käteen lämpöiseltä. 😉 Pidin enemmän ensimmäisestä sitikasta, jolloin olin työskennellyt saadakseni ajokortin ja iskä avusti auton hankinnassa. Rahalla oli merkitys ja sillä saatavat asiat saivat suuremman tunteen aikaiseksi. Siitä autosta tippui pakoputki ja se oli ruma kuin perkele. Mutta se oli minun, ensimmäinen, oma, merkityksellinen väline.
Mieheni mielestä olen sisäisesti hippi, mitä se sitten tarkottaakin. Olen siis todella tunteilla käyvä persoona, vihaan rahaa ja rakastan sitä. Vihaan sitä, koska se arvottaa meitä eri kasteihin. Pyrin käyttämään rahaa, jotta voin jakaa eteenpäin mitä minulla on. En kuitenkaan viskele sitä menemään, yleensä pidän tilillä n.20-100€ kaupparahaa ja kassalla jännitän meneekö maksu tänään läpi. Haluan säästää lapsilleni, jotta heillä olisi helpommat lähtökohdat elämään, mutta en halua, että he ikinä sulkevat itseään materiaalikuoren sisään, unohtavat itsensä tai eivät pysty aistimaan ympäröivää luontoa ja ihmisiä. Raha on hyvin suuri määräävä dominopalikka nykyisessä elämässämme, se tekee elämästä helpompaa ja mitä hienommat välineet omistat, sitä paremmin sinulla menee näennäisesti.
Tähän kohtaan tekisi mieli sanoa, että mitähän v***n väliä sillä oikeasti on, kannatko tavarasi siinä Seppälän kassissa vai paremman Seppälän.
Sain 30-vuotislahjaksi muutaman lahjakortin ja pitkään mietin, mitä ostaisin niillä. Meinasin, että ostan jotain, mihin minulla ei normaalisti ole varaa, vaikka jokin arvokkaampi merkkilaukku. Olen paininut tämän asian kanssa jo muutaman kuukauden, mutta alan olla entistä varmempi siitä, että tätä en tule tekemään. 30 vuotta on ikä, jonka haluan muistaa merkityksellisenä, haluan tehdä asioita, joilla on jokin tarkoitus, vaikka ne usein pohjautuvatkin intuitioon. Nyt tiedän mitä näillä lahjakorteilla teen, mutta julkaisen sen myöhemmin. Käytän feikki Korsiani iloisena niin pitkään kun se kasassa pysyy. Tämä päätös on osa minua, pala sitä aitoutta, mitä kuoren alla on jäljellä, minkä kanssa taistelen, jottei se häviä. Pieni asia, jolla on suurempi merkitys sisälläni, merkitys MINUUDELLE.
Muistakaa hyvät ihmiset, että maailmassa on niin paljon muutakin kuin kiire, säännöt, rutiinit, raha tai uskomukset. Ei ole väärin irrotella, nauttia ja aistia elämää niinkuin milläkin hetkellä hyvältä tuntuu.
Olen henkilökohtaisesti suorittamista vastaan ja samanaikaisesti teen töitä ja harrastan kaikenlaista päivät täyteen, jotta voisin joskus saavuttaa sellaisen rauhan, jolloin pystyy taas aistimaan ympärillä tapahtuvat asiat. Olemaan avoin ja nöyrä itseäni sekä muita kohtaan. Olemaan läsnä, rennosti, aidosti nauttien. Olen solmussa kaikkien näiden dominopalikoiden keskellä, niinkuin varmasti meistä jokainen.
Jokainen siivenisku merkitsee.
Viimeisimmät kommentit