Ystävä, puoliso vai bisneskumppani?

mennessä Terhi | syys 24, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle

Kaikessa yksinkertaisuudessaan työ on työtä ja työasiat kuuluisivat jättää töihin, kun suljet oven työpaikalta lähtiessäsi. Sanotaan, että pitää pystyä vaihtamaan vapaalle ja olla miettimättä vapaa-ajalla työasioita. Entäpä jos elät yrittäjäperheessä, jossa työskentelet puolisosi kanssa saman katon alla, kaksi periksiantamatonta luonnetta, kaksi lasta ja kaksi aina oikeassa olevaa persoonaa yhdistettynä opiskeluihin ja molempien vapaa-ajan aktiviteetteihin. Sounds like mission impossible, but it’s not. Pyöritämme puolisoni kanssa Ccldesign autofiksaamoa, QZvinyls yliteippiverkkokauppaa sekä harrasteena puuhastelen DreamFit:in parissa, koska urheilu on intohimoni. Toinen puoliskoni. Haluan auttaa toisia, miten vain voin. Se olen minä.

Mitä yrittäjyys vaatii?

Mielestäni yrittäjyys on fanaattista hulluutta ja työnarkomaniaa, tai sitä yritys vaatii yrittäjältä, jotta se voi toimia. Yrittäjän on uskottava itseensä 200%:sesti, vaikka muut nauraisivat ajatuksille päin naamaa. On opeteltava tunnistamaan, milloin se on vain kateellisten panettelua, ja milloin puolestaan ideasi on onnettoman hölmö. On tartuttava toimeen ja opeltavat uudet asiat taloushallinnosta, kirjanpidosta, verotuksesta, katteista, kuluista, markkinoinnista, internetmainonnasta, asiakaspalvelusta, reklamaatioista, vakuutuksista, paloturvallisuuksista, b2b toiminnasta ja lukuisista muista asioista. Ensimmäiset vuodet on painettava duunia hullun lailla siinä uskossa, että jossain tulevaisuudessa se kiitos seisoo. On oltava itsevarma, mutta samaan aikaan nöyrä, avoin ja kunnioittava, sillä et koskaan tiedä, mitä voit oppia vastaantulevalta ihmiseltä. On uskallettava kasvaa ihmisenä, toki sama pätee myös muutoinkin elämässä. Yrittäjänä oma uppiniskaisuus tosin kostautuu omaan nilkkaan, ehkä saat joltain vinkin, mutta et suostu kuuntelemaan ja kohta näet sen tuottavan mammonaa toisaalla? Jos tallot väärille varpaille, olet ehkä itse se joka kärsii lopulta eniten tilanteesta. Ole siis avoin. Ole rohkea kokeilemaan uusia asioita, mutta ole myös nöyrä myöntämään kehityksen kohteesi. On  rohkeutta myöntää kumppaneilta saatu apu, sillä et saa lisäpisteitä esittämällä kaikkitietävää profeettaa. Päinvastoin, on hyvinkin rohkeaa tunnustaa toisen hyvä työ ja onnistuminen, niin työtekijän, ystävän tai vaikka itsensä. Joltain palstalta luin osuvan kommentin siitä, kuinka suomalainen on ainoa kansa, joka on valmis maksamaan 100€ siitä, ettei naapuri saa 50€. Kuinka osuvaa, kuinka noloa ja kuinka väärin! Harmikseni en nyt muista paikkaa mistä sen luin, mutta linkkaan tänne jos sen löydän vielä.

Yrittäjän on myös osattava jakaa. Veikkaan, että hyvin moni yrittäjä kohtaa kasvutiellään vaiheen, jolloin on opeteltava luottamaan toisiin henkilöihin; työntekijöihin, alihankkijoihin ja bisneskumppaneihin. Yrittäjä on ehkä aiemmin tehnyt kaiken itse, mutta on järkevyyttä jakaa tehtäviä ja osa-alueita henkilöille, jotka sen taitavat. Toisen henkilön taito kun ei ole yrittäjältä pois, vaan yrittäjän voimavara. Tämä taito vaan voi olla työlästä löytää ja mielestäni henkilökemioiden on myös kohdattava, jotta pienyrityksessä toimiminen on mielekästä jokaiselle. Yrittäjän on kasvettava johtajaksi, auktoriteetiksi ja löydettävä oma tapansa olla hyvä siinä. On todellinen taito olla työntekijöilleen kunnioittava, kannustava, tuloskeskeinen ja vaativa johtaja samaan aikaan. Pienyrityksissä kisma tulee esille välittömästi, suuremmissa organisaatioissa on varmasti hyvin yleistä arvostella johtajaa ja hänen toimintatapojaan, välillä liian helpostikin. Johtajan on oltava vahva ja ajateltava yrityksen kannattavuutta ja työntekijöiden parasta, mutta mielestäni huono johtaja on sellainen, joka ymmärtää ottaa muttei ymmärrä antaa työntekijöilleen. Ilman työntekijöitä koneisto ei pyöri, ilman huoltoa koneisto menettää toimintakykynsä. Työntekijöiden puolesta on myös hyvin yksioikoista ajattelua katsoa vain omaa kaistaansa ja omaa etuaan yrityksessä, syyllistää johtajaa välittömästi, ilman taustatyön tekemistä. Huonolla johdolla yrityksen tie on lyhyt tai ainakin hyvin kuoppainen.

Puolisoina kaksi auktoriteettiä

Olen johtajan puoliso ja mielestäni häntä parempi, hän mielestään minua parempi. Keskustelumme ovat kiivaita, sarkastisia ja piikitteleviä, vaikkemme koskaan riitele. Myönnämme aina virheemme eikä siihen sanoja tarvita. Vittuilemme toisillemme avoimesti ja kehumme toisinaan, tällä kettuilulla olen alunperin paikkani lunastanutkin hänen yritystoimintaansa mukaan. Taisin mainita, että teen koska vain hienommat mainokset kuin hän ja niin tein, vaikkakin nykyään niitä katsottuna, ne ovat varsin kamalia. 😀 Se on tapamme toimia ja yhteinen etumme, sillä opimme jatkuvasti toisiltamme uusia asioita. Se on ollut tapamme toimia alusta saakka, mutta lasten tulon jälkeen, on uudelleen opettelun määrä ollut suuri. Olemme molemmat olleet hullun fanaattisia työtämme kohtaan, perfektionistisiä, puolisoni hieman suurpiirteisemmin ja minä pikkutarkemmin. Työpäivät ovat molemmilla venyneet pitkiksi ja kesäloma on muistikuva yläasteajoilta. Lapsen tulon myötä kuitenkin oli järjesteltävä uusiksi moni asia, käytävä monta kiivasta keskustelua ja jaettava roolit uudelleen. En pystynyt viettämään äitiyslomaa äitiyslomana, sillä ei ollut resursseja siihen vielä. Sama työmäärä oli sullottava lapsen kanssa samaan pakettiin, koska puoliso ei ollut rahkeita omalta työmäärältään irtautua uusiin hommiin. Enkä voinut luopua urheilusta, koska se on henkireikä minulle, puolisolleni taas omat juttunsa. Olimme töissä ensimmäiset 2-3 vuotta 24/7, unissaan, valveilla, yhdessä tai lomalla. Vaikkei työtä olisi todellisesti tehnyt, se kuitenkin oli jatkuvasti läsnä keskusteluissamme, välillä jopa mietin, että onko meillä muuta puheenaihetta. Nyt olen sitä mieltä, että se on ihan fine, sillä yritys on osa meidän perhettä, meidän intohimomme, meidän kolmas lapsemme.

Katastrofin aineksia

Kun sullot samaan pakettiin jo alussa mainitsemani yhtälön, molempien omat menot ja visiot, katastrofin ainekset aina erosta burnout:iin ovat hyvinkin valmiina. Firmojen pyörittämisen lisäksi moni tuttavamme on ihmettellyt eritoten meikäläisen menoja, sillä viikkooni kuuluu vaihtelevasti 5-12h urheilua tai ohjauksia, satunnaisesti opiskeluita jne. Firmalla, eli autofiksaamolla ja qzvinylsillä vastaan pitkälti kaikista sihteerikön tehtävistä, tarjoan graafista suunnittelua esitteistä automainontaan, valmistan mainosmateriaalit/teipit, rakennan verkkokaupan kuvista teksteihin. Onko tunteja enemmän kuin muilla?

Ei ole.

Teen mitä rakastan ja mistä nautin, pyrin keksimään keinoja, joilla ottaa lapset mukaan tiettyihin toimiin. Heillä on ”ystäviä” hallilla, heillä on ihanat isovanhemmat, heillä on aikaa olla äidin ja isän kainalossa jos sitä kaipaavat. Käymme leikkipuistoissa, veneilemässä, mökkeilemässä, rannalla, kuten muutkin. Nautimme yhdessäolosta. Puolisoni kanssa toimimme kuin kuminauha, joustamme molempiin suuntiin ja teemme yhteistyötä. Muistamme levätä ja syödä, sillä hyvinvoiva keho on moottori koko toiminnalle ja vahva peruskunto auttaa jaksamaan. Ja yrittäjänä minulla on tasan tarkkaan oikeus pitää vapaapäivä keskellä viikkoa, jos siltä tuntuu, sillä itse minä työni uudelleen järjestän. Toki sittemmin olemme saaneet apuvoimia myös minulle tuotannon puolelle ja meillä toinen huippugraafikko Maxim mukana remmissä. Meillä on huippuhyviä yhteistyökumppaneita myös lukuisissa muissa asioissa, joita ilman pyörä ei pyörisi.

Tärkein voimavara on kuitenkin kunnioitus, arvostus ja lojaalius.

Kunnioitan ja arvostan puolisoni tekemisiä vaikka vihastuisin jostain ja samoin hän minun. Kunnioitan ja arvostan työtekijöidemme ammattitaitoa, halua kehittää itseään ja pyrimme siitä palkitsemaan mahdollisimman hyvin. Työntekijämme myös kunnioittavat eritoten puolisoani, sillä hän pyrkii esimerkillään näyttämään asioita, eikä kiskuruudella ja pelkällä komentamisella saamaan muutosta aikaan. Kunnioitus on minulle sitä että osaat antaa jotain itseltäsi ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kunnioituksen on siis oltava molemminpuolista olipa kyseessä yhteistyökumppani, puoliso, työntekijä, ystävä, pomo, asiakas tai puolituttu, ystäväni Janinan sanoin:

”Huonolle käytökselle ei ole sijaa.”