mennessä Terhi | loka 29, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle
Käperryn omaan napaani. Syystä tai toisesta, tavalla tai toisella, en hetkellisesti päästä tietoisuuteni sitä tosi seikkaa, että kaikella mitä teen, on merkitystä. Vaikka se merkitys toisinaan voi tuntua mitättömältä.
Ne pienet asiat. Merkityksettömät asiat, jotka saavat merkityksen myöhemmin. Mikä tämä merkitys on? Onko se vain itse keksitty tarkoitus asioille, jotta ne olisi helpommin hyväksyttävissä, helpommin yli päästävissä ja käsiteltävissä ihmisaivoilla? Onko merkitys silminnähtävissä ja aistittavissa olevia asioita ja loogisesti pääteltyjä selityksiä tapahtumaketjuille? Teot ja tapahtumat saavat merkityksen, joka usein todetaan vuosien päästä. Olet ehkä lapsena nähnyt kuolleen kissan, menettänyt lemmikin tai saanut vanhemmaltasi viimeisillä rahoilla hankitun lahjan. Ne piirtävät sinuun jäljen, jonka arvon ymmärrät joskus myöhemmin.
Meillä on jatkuva tarve kehittyä, saavuttaa enemmän ja näyttää paremmalta. Onneksi, paljon on jo ymmärrystä kasvatettu aidon hyvinvoinnin puolesta, sen puolesta, että olemme yksilöitä erilaisine tarpeinemme. Silti alitajunnassa piiskaa ajatus siitä, mitä voisi olla enemmän ja paremmin? Usein nämä ajatukset liittyvät rahaan, hankkeisiin, titteliin, opiskeluun, asumiseen tai ulkonäköön. Vaikka koitamme samalla olla armollisia itsellemme. Sanomme olevamme tyytyväisiä siihen mitä on.
Mitä sitten on armollisuus? Onko se vain sitä, että tietoisesti annamme itsellemme luvan käyttäytyä tietyllä tapaa, tai hyväksymme toisen sellaisena kuin on? Ehkäpä. Ehkäpä myös valehtelemme itsellemme sanomalla, että olemme armollisia itseämme kohtaan. Niin minäkin teen. Olen ristiriidassa itseni kanssa dominopalikoiden keskellä, miettien jatkuvasti mihin suuntaan palikoita töniä.
Tarvitsemme rahaa elämiseen, mutta kuinka paljon? Mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään mitä sinulla jo on, olla siihen tyytyväinen ja keskittyä nauttimaan. Mitä sinä tarvitset ja mitä lapsesi tai puolisosi tarvitsee? Varmasti valtaosa meistä suomalaisista omistaa aikamoisen kasan turhaa ja merkityksetöntä tavaraa, jotka pyörivät nurkissa mentaliteetilla ”ehkä tarvitsen näitä joskus”. Surullista on, että sinua kohden niitä ihmisiä on varmaan jokaiselle sormelle, ketkä tarvisivat niitä asioita enemmän.
Toisaalta jos sinulla on varaa, on myös järjellistä ostaa, koska eihän muuten muut saisivat palkkaansa, oli se palkansaaja sitten naapurin yrittäjäkaveri tai aasialainen pikkutyttö. Muutamien senttien tuntipalkat eivät ole kohtuullisia, mutta mitä jos ei heillä olisi edes sitä? Kaikella on seurauksensa. Pyrin itse tukemaan paikallisia toimijoita, aina kun mahdollista. Yksityisiä kauppiaita ja korjaamoita ketjujen sijaan. Valinnoillani on väliä.
Koko universumimme on seurausta erilaisista biologisista tapahtumista, aivomme ovat kehittyneet planeetallamme älykkäimmäksi, sen tietoisuuden mukaan mikä näillä lahjoilla on kyetty määrittämään. Olemme määritelleet tutkien evoluution tapahtumaketjuja, uskontoja ja kulttuureja niihin pohjautuen. Oletko koskaan miettinyt mitä olisi, jos esimerkiksi raamattu ei olisi ollut määräämässä elämäämme suuntaa? Jos ei olisi pyhää avioliittoa kahden ihmisen välillä, vaan esimerkiksi viiden naisen ja miehen kommuuni sikiämässä? Tämä ei siis ole haaveeni, mutta se voisi olla todellisuutta, jos dominoreaktion ensimmäinen pala olisi kaatunut eri suuntaan. Se voisi olla meille normaalia. Mitä hulluimmalta tuntuvat asiat voisivat olla normaaleja. Jos avaruus on ääretön, emme edes tiedä, onko koko maapalloa huomenna. Olemme kehittyneet yhdestä solusta, joka tiuhaa tahtia jakautuen on muodostanut ihmeellisen elävän olennon, jolla on ainutlaatuinen elinkaari. Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman, kaikki me kuihdumme pois tavalla tai toisella. Miksi siis elää kaavan mukaan varastoon, kun voi elää nyt?
Minusta usein tuntuu, että olen ristitulessa ajatuksieni ja nykyisen järjellisen elämäni kanssa. Meillä on hyvä suhde, kaksi autoa, kiva asunto ja voimme reissata sekä ostaa sen mitä tarvitsee. En pidä oikeasti autosta, jolla ajan, vaikka ajelen x5 tai x6 bemarilla. Tykkään niistä, arvostan niitä, mutta ne eivät tunnu miltään. Paitsi talvella ratinlämmitin on ihan jees ja tuntuu käteen lämpöiseltä. 😉 Pidin enemmän ensimmäisestä sitikasta, jolloin olin työskennellyt saadakseni ajokortin ja iskä avusti auton hankinnassa. Rahalla oli merkitys ja sillä saatavat asiat saivat suuremman tunteen aikaiseksi. Siitä autosta tippui pakoputki ja se oli ruma kuin perkele. Mutta se oli minun, ensimmäinen, oma, merkityksellinen väline.
Mieheni mielestä olen sisäisesti hippi, mitä se sitten tarkottaakin. Olen siis todella tunteilla käyvä persoona, vihaan rahaa ja rakastan sitä. Vihaan sitä, koska se arvottaa meitä eri kasteihin. Pyrin käyttämään rahaa, jotta voin jakaa eteenpäin mitä minulla on. En kuitenkaan viskele sitä menemään, yleensä pidän tilillä n.20-100€ kaupparahaa ja kassalla jännitän meneekö maksu tänään läpi. Haluan säästää lapsilleni, jotta heillä olisi helpommat lähtökohdat elämään, mutta en halua, että he ikinä sulkevat itseään materiaalikuoren sisään, unohtavat itsensä tai eivät pysty aistimaan ympäröivää luontoa ja ihmisiä. Raha on hyvin suuri määräävä dominopalikka nykyisessä elämässämme, se tekee elämästä helpompaa ja mitä hienommat välineet omistat, sitä paremmin sinulla menee näennäisesti.
Tähän kohtaan tekisi mieli sanoa, että mitähän v***n väliä sillä oikeasti on, kannatko tavarasi siinä Seppälän kassissa vai paremman Seppälän.
Sain 30-vuotislahjaksi muutaman lahjakortin ja pitkään mietin, mitä ostaisin niillä. Meinasin, että ostan jotain, mihin minulla ei normaalisti ole varaa, vaikka jokin arvokkaampi merkkilaukku. Olen paininut tämän asian kanssa jo muutaman kuukauden, mutta alan olla entistä varmempi siitä, että tätä en tule tekemään. 30 vuotta on ikä, jonka haluan muistaa merkityksellisenä, haluan tehdä asioita, joilla on jokin tarkoitus, vaikka ne usein pohjautuvatkin intuitioon. Nyt tiedän mitä näillä lahjakorteilla teen, mutta julkaisen sen myöhemmin. Käytän feikki Korsiani iloisena niin pitkään kun se kasassa pysyy. Tämä päätös on osa minua, pala sitä aitoutta, mitä kuoren alla on jäljellä, minkä kanssa taistelen, jottei se häviä. Pieni asia, jolla on suurempi merkitys sisälläni, merkitys MINUUDELLE.
Muistakaa hyvät ihmiset, että maailmassa on niin paljon muutakin kuin kiire, säännöt, rutiinit, raha tai uskomukset. Ei ole väärin irrotella, nauttia ja aistia elämää niinkuin milläkin hetkellä hyvältä tuntuu.
Olen henkilökohtaisesti suorittamista vastaan ja samanaikaisesti teen töitä ja harrastan kaikenlaista päivät täyteen, jotta voisin joskus saavuttaa sellaisen rauhan, jolloin pystyy taas aistimaan ympärillä tapahtuvat asiat. Olemaan avoin ja nöyrä itseäni sekä muita kohtaan. Olemaan läsnä, rennosti, aidosti nauttien. Olen solmussa kaikkien näiden dominopalikoiden keskellä, niinkuin varmasti meistä jokainen.
Jokainen siivenisku merkitsee.
mennessä Terhi | syys 24, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle
Kaikessa yksinkertaisuudessaan työ on työtä ja työasiat kuuluisivat jättää töihin, kun suljet oven työpaikalta lähtiessäsi. Sanotaan, että pitää pystyä vaihtamaan vapaalle ja olla miettimättä vapaa-ajalla työasioita. Entäpä jos elät yrittäjäperheessä, jossa työskentelet puolisosi kanssa saman katon alla, kaksi periksiantamatonta luonnetta, kaksi lasta ja kaksi aina oikeassa olevaa persoonaa yhdistettynä opiskeluihin ja molempien vapaa-ajan aktiviteetteihin. Sounds like mission impossible, but it’s not. Pyöritämme puolisoni kanssa Ccldesign autofiksaamoa, QZvinyls yliteippiverkkokauppaa sekä harrasteena puuhastelen DreamFit:in parissa, koska urheilu on intohimoni. Toinen puoliskoni. Haluan auttaa toisia, miten vain voin. Se olen minä.
Mitä yrittäjyys vaatii?
Mielestäni yrittäjyys on fanaattista hulluutta ja työnarkomaniaa, tai sitä yritys vaatii yrittäjältä, jotta se voi toimia. Yrittäjän on uskottava itseensä 200%:sesti, vaikka muut nauraisivat ajatuksille päin naamaa. On opeteltava tunnistamaan, milloin se on vain kateellisten panettelua, ja milloin puolestaan ideasi on onnettoman hölmö. On tartuttava toimeen ja opeltavat uudet asiat taloushallinnosta, kirjanpidosta, verotuksesta, katteista, kuluista, markkinoinnista, internetmainonnasta, asiakaspalvelusta, reklamaatioista, vakuutuksista, paloturvallisuuksista, b2b toiminnasta ja lukuisista muista asioista. Ensimmäiset vuodet on painettava duunia hullun lailla siinä uskossa, että jossain tulevaisuudessa se kiitos seisoo. On oltava itsevarma, mutta samaan aikaan nöyrä, avoin ja kunnioittava, sillä et koskaan tiedä, mitä voit oppia vastaantulevalta ihmiseltä. On uskallettava kasvaa ihmisenä, toki sama pätee myös muutoinkin elämässä. Yrittäjänä oma uppiniskaisuus tosin kostautuu omaan nilkkaan, ehkä saat joltain vinkin, mutta et suostu kuuntelemaan ja kohta näet sen tuottavan mammonaa toisaalla? Jos tallot väärille varpaille, olet ehkä itse se joka kärsii lopulta eniten tilanteesta. Ole siis avoin. Ole rohkea kokeilemaan uusia asioita, mutta ole myös nöyrä myöntämään kehityksen kohteesi. On rohkeutta myöntää kumppaneilta saatu apu, sillä et saa lisäpisteitä esittämällä kaikkitietävää profeettaa. Päinvastoin, on hyvinkin rohkeaa tunnustaa toisen hyvä työ ja onnistuminen, niin työtekijän, ystävän tai vaikka itsensä. Joltain palstalta luin osuvan kommentin siitä, kuinka suomalainen on ainoa kansa, joka on valmis maksamaan 100€ siitä, ettei naapuri saa 50€. Kuinka osuvaa, kuinka noloa ja kuinka väärin! Harmikseni en nyt muista paikkaa mistä sen luin, mutta linkkaan tänne jos sen löydän vielä.
Yrittäjän on myös osattava jakaa. Veikkaan, että hyvin moni yrittäjä kohtaa kasvutiellään vaiheen, jolloin on opeteltava luottamaan toisiin henkilöihin; työntekijöihin, alihankkijoihin ja bisneskumppaneihin. Yrittäjä on ehkä aiemmin tehnyt kaiken itse, mutta on järkevyyttä jakaa tehtäviä ja osa-alueita henkilöille, jotka sen taitavat. Toisen henkilön taito kun ei ole yrittäjältä pois, vaan yrittäjän voimavara. Tämä taito vaan voi olla työlästä löytää ja mielestäni henkilökemioiden on myös kohdattava, jotta pienyrityksessä toimiminen on mielekästä jokaiselle. Yrittäjän on kasvettava johtajaksi, auktoriteetiksi ja löydettävä oma tapansa olla hyvä siinä. On todellinen taito olla työntekijöilleen kunnioittava, kannustava, tuloskeskeinen ja vaativa johtaja samaan aikaan. Pienyrityksissä kisma tulee esille välittömästi, suuremmissa organisaatioissa on varmasti hyvin yleistä arvostella johtajaa ja hänen toimintatapojaan, välillä liian helpostikin. Johtajan on oltava vahva ja ajateltava yrityksen kannattavuutta ja työntekijöiden parasta, mutta mielestäni huono johtaja on sellainen, joka ymmärtää ottaa muttei ymmärrä antaa työntekijöilleen. Ilman työntekijöitä koneisto ei pyöri, ilman huoltoa koneisto menettää toimintakykynsä. Työntekijöiden puolesta on myös hyvin yksioikoista ajattelua katsoa vain omaa kaistaansa ja omaa etuaan yrityksessä, syyllistää johtajaa välittömästi, ilman taustatyön tekemistä. Huonolla johdolla yrityksen tie on lyhyt tai ainakin hyvin kuoppainen.
Puolisoina kaksi auktoriteettiä
Olen johtajan puoliso ja mielestäni häntä parempi, hän mielestään minua parempi. Keskustelumme ovat kiivaita, sarkastisia ja piikitteleviä, vaikkemme koskaan riitele. Myönnämme aina virheemme eikä siihen sanoja tarvita. Vittuilemme toisillemme avoimesti ja kehumme toisinaan, tällä kettuilulla olen alunperin paikkani lunastanutkin hänen yritystoimintaansa mukaan. Taisin mainita, että teen koska vain hienommat mainokset kuin hän ja niin tein, vaikkakin nykyään niitä katsottuna, ne ovat varsin kamalia. 😀 Se on tapamme toimia ja yhteinen etumme, sillä opimme jatkuvasti toisiltamme uusia asioita. Se on ollut tapamme toimia alusta saakka, mutta lasten tulon jälkeen, on uudelleen opettelun määrä ollut suuri. Olemme molemmat olleet hullun fanaattisia työtämme kohtaan, perfektionistisiä, puolisoni hieman suurpiirteisemmin ja minä pikkutarkemmin. Työpäivät ovat molemmilla venyneet pitkiksi ja kesäloma on muistikuva yläasteajoilta. Lapsen tulon myötä kuitenkin oli järjesteltävä uusiksi moni asia, käytävä monta kiivasta keskustelua ja jaettava roolit uudelleen. En pystynyt viettämään äitiyslomaa äitiyslomana, sillä ei ollut resursseja siihen vielä. Sama työmäärä oli sullottava lapsen kanssa samaan pakettiin, koska puoliso ei ollut rahkeita omalta työmäärältään irtautua uusiin hommiin. Enkä voinut luopua urheilusta, koska se on henkireikä minulle, puolisolleni taas omat juttunsa. Olimme töissä ensimmäiset 2-3 vuotta 24/7, unissaan, valveilla, yhdessä tai lomalla. Vaikkei työtä olisi todellisesti tehnyt, se kuitenkin oli jatkuvasti läsnä keskusteluissamme, välillä jopa mietin, että onko meillä muuta puheenaihetta. Nyt olen sitä mieltä, että se on ihan fine, sillä yritys on osa meidän perhettä, meidän intohimomme, meidän kolmas lapsemme.
Katastrofin aineksia
Kun sullot samaan pakettiin jo alussa mainitsemani yhtälön, molempien omat menot ja visiot, katastrofin ainekset aina erosta burnout:iin ovat hyvinkin valmiina. Firmojen pyörittämisen lisäksi moni tuttavamme on ihmettellyt eritoten meikäläisen menoja, sillä viikkooni kuuluu vaihtelevasti 5-12h urheilua tai ohjauksia, satunnaisesti opiskeluita jne. Firmalla, eli autofiksaamolla ja qzvinylsillä vastaan pitkälti kaikista sihteerikön tehtävistä, tarjoan graafista suunnittelua esitteistä automainontaan, valmistan mainosmateriaalit/teipit, rakennan verkkokaupan kuvista teksteihin. Onko tunteja enemmän kuin muilla?
Ei ole.
Teen mitä rakastan ja mistä nautin, pyrin keksimään keinoja, joilla ottaa lapset mukaan tiettyihin toimiin. Heillä on ”ystäviä” hallilla, heillä on ihanat isovanhemmat, heillä on aikaa olla äidin ja isän kainalossa jos sitä kaipaavat. Käymme leikkipuistoissa, veneilemässä, mökkeilemässä, rannalla, kuten muutkin. Nautimme yhdessäolosta. Puolisoni kanssa toimimme kuin kuminauha, joustamme molempiin suuntiin ja teemme yhteistyötä. Muistamme levätä ja syödä, sillä hyvinvoiva keho on moottori koko toiminnalle ja vahva peruskunto auttaa jaksamaan. Ja yrittäjänä minulla on tasan tarkkaan oikeus pitää vapaapäivä keskellä viikkoa, jos siltä tuntuu, sillä itse minä työni uudelleen järjestän. Toki sittemmin olemme saaneet apuvoimia myös minulle tuotannon puolelle ja meillä toinen huippugraafikko Maxim mukana remmissä. Meillä on huippuhyviä yhteistyökumppaneita myös lukuisissa muissa asioissa, joita ilman pyörä ei pyörisi.
Tärkein voimavara on kuitenkin kunnioitus, arvostus ja lojaalius.
Kunnioitan ja arvostan puolisoni tekemisiä vaikka vihastuisin jostain ja samoin hän minun. Kunnioitan ja arvostan työtekijöidemme ammattitaitoa, halua kehittää itseään ja pyrimme siitä palkitsemaan mahdollisimman hyvin. Työntekijämme myös kunnioittavat eritoten puolisoani, sillä hän pyrkii esimerkillään näyttämään asioita, eikä kiskuruudella ja pelkällä komentamisella saamaan muutosta aikaan. Kunnioitus on minulle sitä että osaat antaa jotain itseltäsi ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kunnioituksen on siis oltava molemminpuolista olipa kyseessä yhteistyökumppani, puoliso, työntekijä, ystävä, pomo, asiakas tai puolituttu, ystäväni Janinan sanoin:
”Huonolle käytökselle ei ole sijaa.”
mennessä Terhi | syys 9, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle, Liikunta
Skorppari mulle, mitäs sulle?
Venyttely jää varmasti monella liian vähälle ja niin myös itselläni. Itselläni ”kesätauon” jälkeen treenimäärät ovat taas kasvaneet yli kymmeneen tuntiin viikossa, joten huolto on ehdoton ottaa mukaan ohjelmaan. Ajattelinkin haastaa itseni tekemään erilliset liikkuvuustreenit ainakin pari kertaa viikossa ja lisäksi rullailemaan kerran viikossa. Myös treenien jälkeinen venyttely on nyt muistettava eikä luistettava. 😉 Tavoitteenani on saada erityisesti liikkuvuutta selkään, rintarankaan ja lonkankoukistajiin. Kuukauden aikana pyrin saamaan skorpionivenytykseen edistystä, nyt kuvastakin näkee, kuinka rintakehä, selkä, hartiat ja olkapäät ovat kankeat (en saa molemmilla käsillä jalasta kiinni.)
Haastan sinut myös mukaan venyttelemään ja huoltamaan kehoa! Omat tavoitteeni ovat ehkä hieman kaukaisia usealle ja liittyvätkin harrastuksiini (taekwondo, tanssi), mutta mieti itsellesi sopiva tavoite. Joustava keho on toimiva keho, sillä lihasjäykkyydet eivät rajoita liikkumista ja lihaskuntoliikkeiden tekemistä.
Alla muutama idea:
- Rintakehän liikkuvuuden parantaminen
- ”Takaketjun” venytykset
- Lonkankoukistajien ja etureisien liikkuvuus
Nämä yllä olevat venytykset ovat mielestäni tärkeimpiä kohteita huomioida mm. salitreeniä ajatellen. Rintakehän, lavan ja olan liikkuvuus vaikuttaa esimerkiksi tanko harteilla tehtäviin liikkeisiin, jos on jäykkyyttä, jää helposti yläselkä kyyryyn ja pää työntyy eteen. Tämä vaikuttaa koko ylävartalon asentoon. Mikäli taas syväkyykky tai eteentaivutus tuottaa hankaluuksia, on myös kyykkäminen painon kanssa haasteellista. Kiristävä takaketju vaikeuttaa keskivartalotuen pitämisessä alas kyykätessä, josta seuraa helposti selkäkipua.
Venyttely treeneissä
Treenin alussa keho on hyvä herätellä ensin sykkeennostolla, jonka jälkeen tehdään dynaamisia venytyksiä. Dynaamiset eli liikkuvat venytykset voi helposti yhdistää myös aktivoiviin lihaskuntoliikkeisiin. Dynaamisissa venytyksissä tulee aina muistaa hyvä asento, esimerkiksi jalannostoissa keskivartalo pysyy lähes liikkumatta.
Muutamia vinkkejä aktiiviseen venyttelyyn:
- Nivelten pyöritykset (nilkka, ranne, polvet, lantio, olat, kyynärpäät)
- Kepillä pyöritykset
- Tuulimylly
- Heiluri (nostetaan jalka hallitusti eteen, viedään taakse ja nostetaan vielä eteen)
- Selän kierrot kävellen ristikkäiselle puolelle
- Mittarimato
- Pitkä askelkyykky + polven tai jalannosto ja palautus suoraan takaisin
- Lonkkien pyörittelyt
Erilliset liikkuvuustreenit
Erilliset liikkuvuustreenit kannattaa tehdä vähintään pari tuntia varsinaisista treeneistä. Keho ei myöskään saa olla liian rasittunut, sillä liian kova kipu laittaa lihakset toimimaan vastaan eikä rentoutuminen onnistu. En siis suosittele maksimi jalkatreeniä ja spagaativenyttelyjä samalle päivälle, vaan järkevämpää olisi yhdistää vaikka aamuaerobinen ja iltahuolto. Erillisissä liikkuvuustreeneissä tehdään venytykset rauhalliseen tahtiin ja pyritään pitämään venytyksiä minuutista useampaan. Kipu ei saa olla liian kova, mutta kuitenkin tuntuva, jotta kehitystä tapahtuu. Kuuntele siis kehoasi.
Vinkki venyttelyjärjestykseen:
- Akillesjänne
- Pohje + sääri
- Takareisi
- Sisäreidet
- Etureisi + lonkankoukistaja + vatsa
- Alaselkä
- Selän kierto + kyljet
- Lavanseutu + rintaranka (esim. Rullan kanssa)
- Rintalihas
- Ojentajat
- Olan kiertäjät
- Kämmenet
- Pää
Helpoin on siis edetä järjestyksessä, jolloin myös saadaan tuloksia aikaan. Kipeitä paikkoija voi löytyä jostain mistä et odota niitä löytävän ja vastapuolen lihasten venyttely voi lievittää toiselta puolen kiputilan pois. Venyttelyn lisäksi kannattaa tehdä huoltava treeni rullan kanssa, koska rullalla päästään laukaisemaan kipupisteitä ja parannetaan lihaskalvojen elastisuutta. Rullaus kuintenkin pitää muistaa tehdä rauhalliseen tahtiin eikä vauhdilla murjoen. 🙂
Venyttelyn iloa!
Oman haasteeni etenemistä voit seurata facebookissa, instagramissa tai täällä blogissa.
Liitytkö mukaan haasteeseen??
mennessä Terhi | syys 3, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle, Liikunta
Venyttely, se pakollinen paha? Miten ylläpitää notkeutta? Olen aina ollut kanki-kaikkonen, en varmasti voi venyä? Treenit loppuvat, no venyttelen sitten kotona. Hmm. Ajatuksia, joita moni varmasti miettii. Tässä artiklelissa kerron omia vinkkejäni liikkuvuuden ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Oletko ajatellut, että liikkuvuutemme alkaa heikentyä suunnilleen silloin, kun astelemme kouluun? Lapsen leikki vaihtuu paljolti istumiseen ja liikeratojen käyttö vähenee, ellei sitä ylläpidetä. Pahoittelut jo etukäteen kun tekstistä tulla tupsahti varsin pitkä, aihe lienee lähellä sydäntä. 😛
Liikkuvuuden liikesäännöt:
- riittävä palautuminen – keho vastaanottaa uuden treenin
- kehonhuolto – lihas on toimintakykyinen koko liikelaajuudellaan, eikä rajoita muiden lihasten toimintaa
- liikeratojen avaaminen treenin alussa – ehkäise vammat
- venyttely treenin päätteeksi – auttaa palautumisessa
- erilinen venyttelyharjoitus – lisää liikelaajuutta
- lihastasapaino
Olen luonnostani ollut aina notkea, mutta treenit aloitettuani teini-ikäisenä, ensin liikkuvuus parani ja sitten heikkeni. En ymmärtänyt mistä se johtui ja yritin venyä vain lisää, kivusta huolimatta. Virhe.
Venyvyys alkoi heikentyä liiallisen kuormituksen ja liian vähäisen palautumisen myötä. Niin sanottuun normaaliin verrattuna, liikkuvuuteni kuitenkin oli hyvä, mutta liike äärirajoilla tuotti kovaa kipua alaselässä ja lonkan alueella. Tuli myös leposärkyä ja välillä kipu on ollut niin kova, että jalat ovat lähteneet alta. Luinkin, että tämä liittyy iskiashermoon, joka kulkee piriformiksen lävitse/vierestä pakarassa, aiheuttaen säteilevää kipua alaraajoihin. Voisin sanoa että tämän kivun kanssa tuli elettyä n.10 vuotta, kunnes löysin hyvän fysioterapeutin, jonka kanssa vaivaa on kuntoutettu. Kymmenen vuoden ajan tuntui siltä, että takapuoli on koko ajan jumissa ja venyteltäessä tuntui kuin ”lihassäikeet” alkaisivat yksitellen rentoutumaan, tuntui jännää napsahtelua lihaksessa. Lihakseni ovat olleet aivan tuhannen juntturassa.
Sääntö nro.1 – Anna kehosi palautua
Mitä enemmän kuormitat kehoa, sitä enemmän se tarvitsee huoltoa ja palautumista. Nuorempana luulin, että 12h treeniä viikossa, tarkoittaa 12h täysitehoista treeniä. Mitä enempi, sen parempi! Treeniviikkoon kuului taekwondoa, hyppypotkutreeniä, pyöräilyä, kuntosalia. Venyttely ja huoltotunnit eivät tainneet ohjelmistossa olla ollenkaan. ? Nykyään aivoni ovat jo sillä moodilla, että huolto luetaan miellyttäväksi osaksi treeniviikkoa. Palauttavaksi treeniksi sopii kevyt tehoinen liikunta esim. kävely, lempeä tanssi, jooga, pilates jne. Lisäksi edellä mainituilla tunneilla opetellaan kehonhallintaa, mikä on hyväksi ehkäisemään kiputiloja. Huomioi myös, että palauttava ja liikkuvuutta lisäävä treeni ovat eri asia.
Huoltotunnit osaksi treeniviikkoa
Venyttelytunti, turhuutta. Joku voi ajatella noin? Joskus myös olen kuullut lauseen ”miksi venyttäisin lihaksiani pitkiksi kun haluan niistä pyöreät?”
Vastaus: Supistunut ja jännittynyt lihas ei ole toimintakykyinen. Lihaksen ollessa treenin jälkeen kivikova, se ei ole palautunut eikä pysty vastaanottamaan uutta harjoitetta koko liikelaajuudellaan. Lihaksen liikelaajuus on siis palautettava, jotta seuraava treeni menee perille. Venyttely ei ole siihen ainoa keino ja uskaltaisin väittää, ettei edes paras keino.
Itse teen usein core+huolto yhdistelmätreenin, jossa lämmitetään kehoa aktivoimalla syviä lihaksia ja sen jälkeen seuraa Foam Rollerilla tehtävä huolto-osio. Lemppariohjelmani löydätkin täältä.
Täysipainoista rullausta ei kuitenkaan kannata tehdä kuin kerran viikossa, tällaisen ohjeen sain fysioterapeutiltani. Rullauksen ideana on hieroa lihasta, käsitellä kipeitä triggerpisteitä ja saada lihaskalvoihin liikettä/nesteytystä. Rullaustavallakin on väliä, rullaus tulisi suorittaa rauhallisesti eikä se saa synnyttää liiallista kipua. Rullauksen olen havainnut itselläni parhaimmaksi ”perskivun” lievittäjäksi ja säännölisesti tehtynä saan pidettyä vaivan kurissa sen avulla. Rullauksen avulla saan myös välittömiä näkyviä tuloksia liikelaajuudessa.
Venyttelyn salat, miten ja milloin?
Venyttelyn voi karkeasti jakaa ennen treeniä, treenin jälkeen ja erilliseen venyttelyohjelmaan. Ennen treeniä on hyvä avata kehon liikeradat koko laajuudeltaan dynaamisilla, eli liikkuvilla venytyksillä. Tällaisiksi voi luokitella esim. jalan heilautukset, lonkan pyöritykset, kepin kanssa tehtävät pyöritykset, mittarimadon, selän kierrot jne. Jokaiselle varmasti löytyy sopivia liikkeitä ja ne on helppo ottaa osaksi treeniä! Psst. Nämä on myös opastettuna kaikissa treeniohjelmissani.
Treenin jälkeen venytellään vähintään mäytössä olleet lihakset 10-20sek mittaisilla venytyksillä. Venyttelyssä kannattaa edetä kärjestelmällisesti esim. alhaalta ylöspäin (akilles, pohje, sääri, reisi, pakara, lonkankoukistaja, selkä, vatsat, lapa, rinta, ojentaja, hauis, kämmenet, niska). Kyllä, teen nuo joka kerta eikä siihen mene edes viittä minuuttia. Myöskin nämä ovat opastettuna treeniohjelmissani.
Erillinen venyttelytreeni on se treeni, joka tehdään hyvin palautuneena ja jonka tarkoituksena on lisätä liikelaajuutta. Nämä venytykset ovat pitkäkestoisia, useamman minuutin mittaisia venytyksiä. Myös liikelaajuutta lisääviä venytyksiä voi tehdä monin eri tavoin, mutta näistä toinen postaus myöhemmin. Muista tehdä pitkäkestoiset venytkset myös järjestyksessä ja venyttele aina vastalihaksetkin, jottet vahingossa venytä toispuoleisesti. ?
Lihastasapaino
Asia jota helposti itse ei huomaa, on lihasepätasapaino. Lihastasapainoa voi kartoittaa erilaisin testein, joita teen jokaiselle pt-asiakkaallenikin. Esimerkkinä hieman haastava pistoolikyykky, josta näkee niin liikkuvuuden kuin jalkojen lihasten vahvuudenkin. Pysyykö polvi linjassa? Pysyykö kantapää maassa? Onko jalat yhtä vahvat? Lihastasapaino on hyvin tärkeä osa treeniä. Toispuoleisesti kireät tai treenatut lihakset rajoittavat vastapuolen lihasten toimintaa, esimerkiksi rintalihaksen kiristäessä on työläs harjoitella yläselkää, kun rintakehä ei kertakaikkiaan ole toimintakykyinen. Tuntuu kuin rintalehä olisi juminen möhkö, vaikka päältä jyräisi niin liikettä ei tule. Rintakehä voi olla kireänä treenin lisäksi pääte- ym. työskentelystä, josta aiheutuukin oma vyyhtinsä ongelmia. Tällaiset toispuoleisuudet usein aiheuttavat lisäksi kiputiloja ja usein kannattaakin käväistä fysioterapeutilla, jotta tilanne saadaan korjattua. Muistakaa ystävät hyvät, että kipu ei ole normaali tila, johon täytyisi tyytyä, tai lääkitä sitä jatkuvasti kipulääkkein (toki sairaudet ovat erikseen). 🙂
Nyt ei muuta kuin venyttelyn ja huollon iloa!
mennessä Terhi | syys 3, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle, Liikunta
Lupasin koostaa juttusarjan testiryhmän valmennuksen etenemisestä, joten tässä ensimmäinen osa. 🙂 Combo valmennus on pt-valmennusta pienelle ryhmälle, joka mahdollistaa henkilökohtaisemman opastuksen hieman edullisemmin. Valmennus soveltuu 2-4hlö ryhmälle, jossa henkilöiden kuntotason olisi hyvä olla suunnilleen samoissa, koska treeniohjelmat laaditaan porukalle yhtenäiseksi. Combo valmennuksessa valmentajan lisäksi pääset tsemppaamaan kaveriasi ja päinvastoin, motivaation löytäminen yhdessä on helpompaa monesti kuin yksinään.
Ensimmäisellä tapaamisella teemme alkuhaastattelun sekä testaamme kehon toiminnallisuutta muutamin liike- ja asentotestein. Pyrimme valmennuksessa huomioimaan esim. ryhtiongelmat ja lihastasapainon, aivan kuten yksilöllisessä pt-valmennuksessakin. Valmennustapaamiset tapahtuvat Ema Sportin uudella kuntosalilla Lahdessa.
Testauksen jälkeen laadimme ohjelmat, harjoitussuunnitelman ja kartoitamme energiansaannin ja kulutuksen, toiveiden mukaan. Seurantaa voimme tehdä kuvin tai ruokapäiväkirjan avulla, josta koostetuilla tiedoilla valmennettavat saavat palautetta niin halutessaan.
Testiryhmän lähtötilanne
(lisää…)
mennessä Terhi | elo 17, 2017 | Hyvinvointi & Lifestyle
Luin kateusaiheisen postauksen juuri avatraining -blogista. Tekstissä pohdittiin eritoten naisten välistä kateutta ja siitä seuraavaa typerää laumakäyttäytymistä, näin tiivistettynä. Olen myöskin pohtinut tätä aihetta ja joskus huomannut itsenikin syyllistyvän typerään käyttäytymiseen tai ainakin ajattelutasolla toimimiseen, vaikka yritän sitä hillitä. Myönnätkö sinä itsellesi olevasi kateellinen, edes joskus?
Tunnista ja tunnusta
Kateus itsessään, on tunne missä muutkin tunteet ovat. Käyttäytymisesi puolestaan heijastuu toisista ihmisistä, niin kuin itse käyttäydyt. Omiin ajatuksiisi voit myös vaikuttaa. Olen kirjoittanutkin aiemmin postauksen positiivisesta itserakkaudesta, artikkelin löydät täältä. Ajatellaampa vaikka alkoholismia tai muita riippuvuuksia; sairaudesta parantuakseen on ensin myönnettävä itselleen, olevansa riippuvainen ja vasta sitten on mahdollista parantua.
Voit muuttaa kateuden kierteen suunnan, kun ensin tunnistat ja tunnistat itsellesi, että toiminnassasi on kehittämisen vara.
Asioiden ja tunteiden havainnoiminen on yleensä hankalin vaihe, koska emme hevillä tahdo myöntää, että itsessämme olisi jotain virheitä. Samaan aikaan voimme katsoa peiliin ja nähdä kasapäin ulkoisia asioita, joita haluamme parantaa. Katsomme lehtiä, mainoksia ja toisia ihmisiä kadulla, kuinka heillä on litteämpi vatsa, kiinteämpi peppu tai uudemmat lenkkarit. Olemme kateellisia toisen hyvästä, hiljaa sanomatta sanaakaan tai pyrkien loukkaamaan toinen maanrakoseen. Olemme kateellisia, sanomme tai ajattelemme rumasti ja saamme aikaan negatiivisuuden kierteen. On syntynyt kateuden kolmiodraama.
Kuinka kääntää kelkka?
Seuraavan kerran, kun havaitset ajattelevasi toisen omaavan jotain, mitä itse tahtoisit, myönnä se itsellesi. Avaa sanainen arkkusi, mutta sen sijaan, että lyttäisit toista, kehu häntä ja kerro avoimesti; ”vitsit että sulla on hienot kengät, juuri noita olen itsekin halunnut!” Tai kehu hänen tekemää kovaa työtä vartalonsa eteen, kehu jos hän on onnistunut lopettamaan tupakoinnin, vaikket itse olisi siihen pystynyt. Kehuminen on asia, joka myös voi olla hankala sanoa ääneen, mutta siihen voi myös totuttaa itseään. Ja voi että sitä tunnetta, kun saatkin kehullasi toisen mielen pilviin! Samalla itseltäsi tippuu taakka harteilta, kun avoimesti myönnät että; ”sinulla on juuri se, mitä minäkin toivon saavuttavani.”
Kohti unelmaa
Tunnista, tunnusta ja toimi. Siinä vaiheessa kun olet kääntänyt kateuden ja katkeruuden positiiviseksi palautteeksi, voit huomata, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ehkä kaverisi auttaa sinua eteenpäin, jakamalla vaikka treenineuvoja tai tsemppaamalla. Ehkä saat ventovieraalta vastaukseksi sympaattisen hymyn? Voi myös olla mahdollista, että tämä vieras ei ole vielä saavuttanut sinun ”tasoasi” ja sättii avualiasta toimintaasi, mutta älä silti luovu hyvistä läytöstavoistasi, sillä ei ole syytä palata lähtötilanteeseen. Ohdakkeesta on turha tarrata piikkejä persaukseen, usein pätee karman laki ja paha saa kuin saakin palkkansa. Ole ystävä toiselle ja anna hänen olla ystävä sinulle, vaikka kyse olisi täysin vieraasta henkilöstä. Emme koskaan näe verhon taakse ja ennen kuin tiedämme mitä sieltä paljastuu, on raukkamaista ja kerrassaan ala-arvoista arvostella yksipuolisen kuvan perusteella.
Olen päättänyt pyrkiä kertomaan toisille hyviä asioita enemmän, kehumaan puolisoani, ystäviäni ja vieraita. Olen päättänyt olla avoimempi itselleni sekä muille, vaikka se vaatii totuttelua. Kokeile sinäkin ja laitetaan yhdessä positiivinen energia kiertämään! ?
Viimeisimmät kommentit