Minä.

mennessä Terhi | helmi 22, 2018 | Hyvinvointi & Lifestyle

Olen kahden pienen tytön äiti, introvertti, urheiluhullu ja työnarkomaani. Huitelen edestakaisin sinne tänne, miettien mikä minusta tulee isona; sillä en ole valmis. En ole koskaan valmis. Tämä postaus on kurkistus maailmaani.

Ennen

Jos olet lukenut aiempia kirjoituksiani, olet varmasti tietoinen, että olen aikanaan kärsinyt masennuksesta. Olen myös miettinyt, voiko kyseisestä sairaudesta parantua kokonaan, sillä itse kuvittelen olevani ”parantunut”, mutta omaan vain hiukan hullumman mielikuvituksen. Taiteilijapersoonan pään, joka seikkailee vuoristorataa ylös alas ja seuraava tunneli on aina iso mysteeri. Kuitenkin periksiantamattomuus on aina ollut luonteeni vahvimpia piirteitä, minä en luovuta. Jos sanot, etten pysty, näytän sinulle, että pystyn. Vaikka sen saavuttaminen veisi kymmenen vuotta. Tosin, asian on oltava minulle mieluinen, jotta taistelen sen vuoksi.

Muuten nuoruudessani olen ollut kova työskentelemään, kesätyöt aloitin 13-14 vuotiaana ja ensimmäiset kesälomat tuli vietettyä muutama vuosi sitten. Olen työskennellyt mm. Seppälässä vaatemyyjänä, leipomossa, lehtimyyjänä ja ompelijana. Pukuompelijaksi / stylistiksi itseasiassa olen valmistunut ammattikoulusta. Samoihin aikoihin innostuin taekwondosta, jossa kisasin pitkään myös maajoukkueen mukana maailmaa kierrellen. Ne kisamatkat ovat ehdottomasti yksi elämäni parhaista asioista, joita kaipaan.

Muutin pois kotoa ammattikoulun alkaessa, jolloin olin ensiksi viikot koulun asuntolassa ja koulun jälkeen muutin Lahteen. Suunnitelmissani ei ikimaailmassa ollut jumahtaa tähän kaupunkiin, mutta…. kuljen sydämeni perässä ja jos mies asuu täällä, niin eihän sitä ole vaihtoehtoja. Ennemmin olisin nähnyt itseni kiertämässä maailmaa reppu selässä, kuten siskonikin on tehnyt. Hän on ollut pienenä minulle idoli ja halusin toimia samoin kun hän.

Olin useammassa työpaikassa ompelijana ja myöhemmin mallimestarina, kunnes sain burm out:in kaikesta yliyrittämisestä, samalla myös diagnosoitiin masennus ja kilpaurheilu jäi taka-alalle. Tämä sairasloma olikin ensimmäinen ”loma” sitten kesätöiden aloituksen, normaalisti käytin lomat kisamatkoihin ja kouluaikana töiden tekoon. Vahingosta viisastuneena, nykyään lomailen ja vietän vapaapäiviä kun siihen on mahdollisuus. 🙂

Yrittäjäelämää

Noin seitsemän vuotta sitten aloin opiskelemaan LAMK:issa matkailua ja hetki myöhemmin saimme mieheni ja yhden ystävän kanssa idean street vaateliikkeestä. Vaateliike sai nimen Nolla3, Lahden suuntanumeron mukaan. Vitsit, tästä olen ylpeä vaikka toiminta loppuikin, pikkutytön unelma täyttyi! Vaikka puitteet tiloissa ei olleet ihan sitä mitä olisin toivonut, oli tämä kuitenkin potkaisu yritysmaailmaan perehtymiseen. Vaateliike meidän oli laitettava kiinni raskauteni myötä, sillä meillä ei ollut varaa ja aikaa pyörittää sitä ulkopuolisin voimin. Niin ja ne opinnot minun oli lopetettava, sillä starttirahan edellytyksenä oli, ettei saa opiskella samanaikaisesti. Tästä eteenpäin olemme keskittyneet mieheni kanssa täysipäiväisesti kahden muun yrityksemme pyörittämiseen; CclDesignin ja QZvinylsin. Mutta mitä minä teen näiden yritysten parissa?

Graafikko ja paperinpyörittelijä

Päädyin mukaan vähän sattumalta, kun katselin mieheni tekemiä mainoksia firmalleen ja totesin niiden olevan ”aika paskoja”. 😀 Tästä lähin olen tehnyt yrityksillemme kaikenlaisia mainostöitä ja tuottanut graafisia palveluita myös asiakkaille; kuten logosuunnittelua, mainosteippauksia, suurkuvatulosteita ym. Myöhemmin palveluihimme on tulleet myös kelkkateippisarjat, joiden valmistusprosessi on minun heiniäni ollut, suunnittelusta vastaa meidän jänkhän vahvistus, eli Ivalossa majaileva toinen graafikkomme. Alkuun minulla ei ollut laminointikonetta, eikä leikkuria joka olisi leikannut tulosteet muotoonsa, joten nämä valmistettiin käsityönä alusta loppuun. Laminoinnin veden kanssa käsin ja perään leikkuu muotoon mattopuukolla. Jossain vaiheessa sain hommasta 3kk kestävän jännetupen tulehduksen. 😀

Hoidan myös kahden yrityksemme paperityöt, eli kaiken yritysten ja kirjanpitäjän välillä. Tämä homma on levähtänyt käsiin kuin Jokisen eväät, sillä liikentoimintamme on kasvanut tohinalla. Tällä hetkellä työllistämme yhteensä 8työntekijää, muutaman satunnaisesti sekä apunamme on liuta alihankkijoita. Hoidan mm. osto- ja myyntilaskut, työntekijöiden tuntikirjanpidon, provisiolaskennat, katelaskentaa, kassakirjanpitoa, kuittien tiliöintiä, arkistointia jne… Nykyään sähköpostiini tulee helposti toistasataa uutta viestiä viikossa, joita selailen läpi ennen nukkumaan menoa. Pahoittelen, jos jotain jää huomaamatta. 😀 Näiden lisäksi työnkuvaani kuuluu verkkokauppamme ylläpito, vastaan tuotekuvauksesta ja uusien tuotteiden hinnoittelusta sekä esillepanosta kauppaan. Satunnaisesti puuhailen myös lyhyitä videoprojekteja, kuvaus- ja videokuvaus ovat minulle mieluista puuhaa. Tarrojen valmistus ei ole sitä ja olemme pikkuhiljaa yrittäneet siirtää sitä vastuuta pois minulta.

Urheilu- ja valmennus, intohimoni

Mikä minusta sitten tulee isona? Olen vuosikaudet tehnyt töitä toisille ja auttanut miestäni hänen firman ylös saamisessa. Tai meidän, mutta voinette arvata, että autojen yliteipit eivät ole se minun juttu. Vaikka työtehtäviä on monipuolisesti ja ne ovat sinällään kivojakin, huomaan jatkuvasti olevani ärtynyt, sillä haluan jonain päivänä saavuttaa oman unelmani. Haluan tehdä minun juttuani, tehdä työtä sydämelläni. Siksi kävin reilu vuosi sitten PT-koulutuksen, joka vahvisti ajatuksiani. Minä rakastan urheilua, tanssia ja ihmisten auttamista. Rakastan kaikkea visuaalisesti kaunista, olipa kyse valokuvauksesta, luonnosta, ruoasta tai vaatteista. Haluan opiskella ja vihdoin viedä omaa uraani eteenpäin. Otin harppauksen eteenpäin perustaessani DreamFit aputoiminimen valmennustoimintaa varten. Urheilua en ole lopettanut missään vaiheessa, vaan sen painopiste on hieman vaihdellut elämäntilanteesta riippuen. Määrät ovat pysyneet 5-13h/vk välillä, äitiyslomalla painottuen aerobiseen ja kuntosaliin, tanssiin mahdollisuuksien mukaan. Viimeisen vuoden olen hurahtanut täysin tanssin pariin ja 2017 syksyllä aloitin  Jungle Baez kilparyhmässä Lahti Dance Academylla. Kuulun myös Las Mininas tanssiryhmään, joka painottuu sensuelliin latin/pop tyyliseen musiikkiin ja koreografioihin, eli aikamoista vastapainoa street tanssille. Ryhmäliikunnassa minulla on muutama tunti ohjattavan viikossa, Body Care sekä kuntokamppailu ja lisäksi pt-asiakkaita. Näistä päivittelenkin kuulumisia somessa aktiivisesti, välillä painottuen harrastuksiin, ruokavalioon, valmennuksiin tai muuten vain valokuvaukseen.

30:n kympin kriisi

Aika loppuu kesken. Täytin 30 vuotta viime vuonna ja olin liki varma etten voi ikinä, kuuna päivänä saavuttaa enää unelmiani koska olen niin vanha! Pah. Puolen vuoden kriiseilyn jälkeen päätin antaa itselleni jatkoaikaa unelmien toteuttamiselle, aina vaikka 90-vuotiaaksi saakka. Olen kokeillut kaikenmoisia kikkoja kuluneen vuoden aikana ryppyjen poistoon, sillä mielessäni pyöri ajatus siitä, että olen pilaantumaan päin. Niin kuin sieni syksyllä, ensiksi se on ihan nätti ja kuivakka, sateen myötä se limastuu ja mädäntyy. Ajattelin, että minulle ei ikinä tule tätä kriisiä, mutta kylläpä se tuli! Lopulta päätin kuitenkin olla tatin sijaan viini, sillä se paranee vanhetessaan. Ajatella vaikka elämän kokemusta, jota tässä vuosien aikana on saanut, siitä tulisi olla ylpeä eikä vain stressata riittämättömyyttään.

Kiltti pirttihirmu

Pinnan alla kuohuu. ”Jostain syystä” elämäntilanteemme on hiukan stressaavaa, joten monesti, ikävä kyllä pinnan alla kuohuu ja nämä purkaukset mieheni kuuntelee. Tiedostamme kuitenkin molemmat mistä se johtuu ja elämme toivossa, että vielä elämässämme tulee rauhallinen aika. Aika jolloin tämä hulluus palkitaan. Paljon olemme jo päässeet eteenpäin kaikkein kiireisimmistä vuosista, pitkälti kiitos työntekijöiden, sillä nyt yritystoiminta pyörii ilman jatkuvaa läsnäoloamme. Syy miksi teemme tätä, on selkeä: jotta lapsillamme ja meillä olisi hyvä tulevaisuus. Jottei heidän tarvitsisi elää elämäänsä niin hankalan kautta, kuin meidän. Aikamme on tasapainoilua perhe-elämän, yritysten ja urheiluni välillä. Oikeastaan tämä on järkipuhetta, joka tulee mieheni suusta, ei minun. Minä tasapainoilen asioiden välillä, eikö vähempi riittäisi? Kuinka paljon on tarpeeksi ja mikä meidät oikeasti tekee onnelliseksi? Näihin varmasti löytyy erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia, minulle tärkeintä on aika läheisten kanssa ja urheilun avulla jaksan fyysisesti ja henkisesti paremmin. Näihin en myöskään tiedä oikeaa vastausta, joten itse pyrin elämään elämääni joka päivä niin että nauttisin siitä.

Tulevaisuus

Tämä asia on varmasti ikuinen mysteeri minulle, vaikka pala kerrallaan yritänkin selvittää unelma-ammattiani. Oikeastaan yritän selvittää, kuinka voisin lyöttää yhteen kaikki unelma-ammattini, sillä tykkään tehdä sitä sun tätä. Varmasti suurin intohimoni tällä hetkellä on tanssi, johon käytän n.8-10h viikossa aikaa. Urheiluvalmennus ja kuvaus ovat myös minulla listan ykköspäässä, mutta tavoitteiden saavuttaminen vie aikaa, eikä sitä ole helppo irrottaa päätyön ohella. Yrittäjän tie on kivinen ja pitkä, luovuus ja hulluus kulkevat käsikädessä. Toivon kuitenkin, että pala palalta saan rakennettua myös oman polkuni suunnan, kuljettua kohti omia unelmia.

Ikinä ei ole liian myöhäistä, jos vain uskot itseesi. Muistathan sinäkin olla oman elämäsi ykkönen, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus. <3